cmi – Õnne, Eesti!

-29,8C, joten arktinen kylmä taitaa purkautua Via Baltialle, ei Jäämeren radan millekään viidestä tulevasta reitistä, joilla juna ei voi olla kuin myöhässä.

Neuvottelu on sana, jonka inflaatio on kovin valitettava. Sen kantasana on neukkari, jossa tapahtuu firmoissa kaikki #metoo.

Neuvotteluissa olen ollut mukana viimeistään 1952 alkaen, jolloin tavoitteeni oli päästä pois Mo i Ranasta ja Helsingin Olympia-stadionin takakaarteen katsomosta.
Koska satoi.

Siitä alkaen olen neuvotteluissa onnistunut vain, jos olen niissä toiminut kenenkään muun kuin neuvottelijoiden tietämättä.
Etukäteen, paikan päällä ja jälkikäteen julkisuuden välttäen.

Joskus pelkäsin, että toimin väärin, mutta sitten eräs kovasti palkittu neuvottelija piti minulle parikin kertaa oppituntia asiassa.

Neuvottelija, mikään kolmesta (+) – osapuolesta, ei voi olla sankari, hän ei voi mennä rantalomalle, hän ei saa jäädä kiinni mistään, mistä häntä kadehtivat voivat häntä rangaista, hän ei saa lähettää kikkelikortteja eikä hän saa antaa naistelehdille haastattelua siitä, mitä hänen vaatekaapissaan, kenkäkokoelmassaan, kylmiössään, autotallissaan tai arvokaapissaan on.
Vielä vähemmän miestenlehdille.
Sellaisille kuin Suomessa ainoana patsastelee IMAGE.

Kun elämäntyöni alkaa olla takakaarteessaan ja liki joka aamu sataa, voin toki täällä yrittää harvojen ystävieni seurassa asiaa 1952 – 2018 välimaastosta vähän valaista.

Tärkein tulikin jo sanottua.

Neuvottelijoita, oikein hyviä sellaisia, ei ole. Jos olisi, ei tarvittaisi neuvotteluita.

Tämä tuli mieleen, kun katsoin perjantaina illalla TV-1:n poliittista räyhä-vote-ohjelmaa Pressiklubi, jossa toimittaja samanmielisine räyhä-voteineen vie mahdollisimman usein ja mahdollisimman totaalisti mahdollisuuden maamme, maanosan ja ihmiskunnan neuvottelijoilta toimia mesnestyksekkäästi ja maalle, maanosalle ja ihmiskunnalle kunniaa tai edes hyviä hedelmiä tuottaen.

Huoh, onneksi on sentään vielä Arto Nyberg. Sunnuntai-iltaisin.

No, radionhan voi laittaa kiinni, jos valkoista valoa taas aletaan näyttää ja Jumalasta pahoja puhumaan.
Mutta ei se pahuutta poista.

29.1. 1919 tiedän Viron saavuttaneen itsenäisyytensä, joka sinetöitiin Tarton ensimmäisessä rauhassa. Ei siinä häpeärauhassa. Siinä kuitattiin Suomen sisällissota.

Siitä saavutuksesta, vajaan vuoden kuluttua 100-vuotispäivää juhlivasta, minä ja samanmieliseni Viroa, Eestiä onnittelemme.
Tänään.
Sitä saavutusta ei tavoitettu neuvotellen.

Aamun kuva (-aLii- 24.2.-18): Neuvottelu- ja sää-lämpötilaa lähellä elohopean jäätymispistettä