Jesu, meine Freude

-21,2C, mutta eteläsuomalaiset eivät tunturissa jäädy, eihän?
Hiihtoloma heillä on puolessa.

Olen narissut ystävien puutetta.
Onhan minulla yksi. Ronald Tumuhikye.
Tänä aamuna hän halusi tietää, miten Eurooppa voi.
Vastasin ”fine, rich, but unmoral”.
Hän kuittasi: ”Oh good”.

Kirjailija puhuu radio-aamuhartaudessa hyvin, hyvin viisaasti.
Minä en osaisi.
Siksi en ymmärrä enkä lähde Töölööseen katsomaan toista kertaa näytelmää, jota en ymmärrä – se edellinen oli Kasper Hauser.

Päätoimittaja rikkoo aamun lehdessä Chatman-house-sääntöä.
Sen minäkin olen monesti tehnyt, joten ymmärrän.

Otsikko on tänä aamuna radiossa pakonomaisesti soinut virsi, jota yleensä lauletaan kiirastorstaina ja pitkäperjantaina.
Niihin on vielä pitkälti aikaa, mutta niiden tunnelma on täällä, siis mielessäni, jo nyt.

Narsistiset, itseään ja loukkaantumistaan täynnä olevat nuoret ihmiset melskaavat toreilla ja turuilla aivan niinkuin minä omana aikanani.

”Päästä Barabbas” he huutavat ja niin viranomainen sen sitten tekeekin.

Kaupunginjohtaja kutsui sitä nollatoleranssiksi, joka on ollut ensimmäinen sääntö, jota hän tietoisesti ja toistuvasti sovelsi ja edelleen soveltaa.

Nollatoleranssi tarkoittaa sitä, että voi sietää itseltään oikeastaan mitä vaan ja samanmielisiltä vielä vähän enemmän.

”Ristiinnaulitse”, huutaa YLEn aamuhartautta saarnaavan Torsti Lehtisen kuvaama kansa joka pääsiäinen, pari kolme yötä ennen paaston loppumista.

Aamun kuva mitatkoon vieraideni politiikan- ja taiteenosaamista.
Kyseessä on kärsimysnäytelmä, vihjaan.

Mainokset