Kasvoin hiukan

Etelän hiihtolomasää, -20C.

Poikkesin eilen teatterissa vaimon ja pojan kanssa.

Se ei ollut kunnan teatteri, koska sen lippu maksoi 2€, siellä ei tarjottu väliajalla kallista evästä eikä vapaakulkua ollut edes jäsenille.

Teatteri kertoi, mikä on sellainen tarina, jonka sisällä nuoriso kasvaa aikuiseksi menettämättä ihmisyyttään tai raikkauttaan.

Ainoa pappaikäinen katsomossa ehkä olin, mutta en hävennyt yhtään.

Lapin Ylioppilasteatteri on kylämme ylpeys, onhan se käynyt Japanissa asti voittamassa kansainvälisiä palkintoja.
Se on enemmän kuin Suomen satapäinen olympiajoukkue samalla suunnalla, joka ei kultaa kotiin, ainakaan vielä, ole kantamassa.

Eräät ihmisistä, joita tunnen, ovat ylpeitä siitä, etteivät he ole koskaan käyneet ulkomailla Ikeaa kauempana. Osa heistä ei ole poikennut edes siellä.

Se onkin oiva kehun paikka.

Suomalaisuus, katsotaanpa sitä geeneistä (DNA) tai kulttuurista (Väinämöinen, Joukahainen, Kullervo, Lahtinen, Sven Dufva ja Aino) on hyvin ainutlaatuinen ominaisuus. Arktinen ihminen lajina pysyy elossa saalistamalla, suojautumalla, lisääntymällä ja tiedolla. Rumasti ilmaisten ahnehtimalla, saituudella, naista #metoo kohtelemalla ja valehtelemalla.

Ne rikkeet, joita suomalaisuuteen ovat raapustaneet päättäjämme, ovat anteeksiantamattomia.

Armfeldt Katariina Suuren, Ryti Ribbentropin, Lipponen EU:n ja nyt Niinistö NATOn kanssa ovat aika moitittuja edushenkilöitä.
Pettureita kairan mitassa.

Erityisen pahoillaan maanmiehet voivat olla sellaisista paskiaisista, jotka eivät edes sodi.
Hyvä edushenkilö heistä on Martti Ahtisaari, kuopiolais-oululainen kansakoulunopettaja.
Rauhan Nobel.

Kiitos, Lapin Ylioppilasteatteri ja sen kannattajat, joista eräs on 21 Cafe Bar, joka ei tosin Kansantalolla väliajalla tyyriitä juomia tarjoile.
Onneksi vieressä on Kansankadun Union ja Teatterigrilli (Musta Kissa), halvoin hinnoin.

Kerron sitten enemmän, kun olen käynyt Turun Kaupunginteatterissa toukokuussa ja Suomenlinnan kesäteatterissa heinäkuussa, miltä maailma Rovaniemen ulkopuolella oikein maistuu.
Kalevalaan perustuva Taru Sormusten Herroista Turussa ja Muurolan sekä Keroputaan sairaaloita kuvaava Yksi lensi yli käenpesän Suomenlinnassa.

Ehkä poikkean myös Savonlinnan Oopperassa, Kuhmon Kamarimusiikissa ja Porin Jazzeissa.

Mutta Sodankylän Luostolla en poikkea. Se kun ei ole pääministeripuolueen juttu – enää.
Luosto Classic teki pankrotin eikä Sodankylän kunnanhallituksen puheenjohtaja (kesk) puhunut asiassa mitenkään kauniisti.

Aamun kuva: LYT, kiitos!

Mainokset