Kulttuurin vihollisia

Tusinan verran elohopeamittarissa pykäliä alle nollan, pieniä lumihiutaleita tippuilee pystysuoraan. Aurinko paistaa silmiin, on mahottoman kaunis hiihtolomasää.

Eri puolilla maailmaa kulkiessa olen tykännyt katsella vilja-, peruna-, sokerijuurikas-, maissi- ja tulppaanipeltoja.
Viljelmiä, ”culture”.

Ruokaa ja silmänruokaa, jota tuottavat eri maiden maalaisliittolaiset.

Olen kotikaupungeissani (Kouvola, Helsinki, Kuopio ja Rovaniemi) toistuvasti ihmetellyt, miten ne ovatkin juuri maalaisliittolaiset, joille tuo ”culture” ei millään tahdo taipua henkiselle puolelle.

Toistuvasti he, eri puolueiden maalaisliittolaiset, pitäytyvät lukemaan käsitteen ”culture” alle vain kalastuksen, metsänkaatamisen, lehmänlahtaamisen ja rukiin- & puikulanviljelyn.

En pidä asiain tilaa kuitenkaan kovin huolestuttavana niin kauan kuin kukaan ei suorastaan kuole nälkään.
Kulttuurivihamielisyys, tsekkiläisen Kafkan mukaan, tosin tappaa. Oikeasti ja henkisesti.

Oulussa asuu ja politiikan huipulla vaikutti muuan poikkeus. Hän ei ollut Marjatta Väänänen, mutta hän on Tytti Isohookana-Asunmaa.

Tuollaisia tässä maassa ja maailmassa nyt tarvittaisiin, kaikkien puolueiden maalaisliittolaisten joukossa.

Ne taas, jotka eivät rukiinviljelystä tai henkisen kulttuurin luomisesta mitään ymmärrä, joutavat ihan hyvin keskittyä energiaan, kaavaan, veteen, urheilurakentamiseen ja jätteisiin.
Siellä on valtaa, sielläkin.
Kaikkien maailmojen naarmankairassa ja jokivarsi- & vaaralaitakylässä.

Jos se niin mageelta tuntuu.

Aamun kuva: kulttuurinuorisoa ja sen säätäjiä

*

Aamun sitaatti tulee Abraham Lincolnilta, mutta leikkaan sen Kemppisen loisteliaasta perustuslaki-blogauksesta (”Lilleri Lalleri”). Sen voisi liittää Sipilän kabinetin istuntopapereihin, kun SoTe:n kalkkiviivat jo alkavat pölistä:

Hallituksen tehtävä on antaa oikeutta omaa itseään vastaan kansalaisten hyväksi aivan samalla tavalla kuin ratkaista näiden välisiä asioita.”