Yksinäisen selvitytymisopas

Lehtiotsikot räjähtelevät tulossa olevasta arktisesta hiihtolomasäästä, mutta aamu aamun jälkeen ilmastomuutosta ennustava loska jatkuu. -1,6C.

Aloitan kotioloissa aamun heräämiseni usein miettimällä, miten voivat ikäiseni ihmiset noin yleensä.
Paavo Väyrynen ja Donald Trump nyt esmerkiks´.

Kun tein valintaani 7 vuotta sitten siitä, ryhdynkö eläkeläiseksi vai jatkanko työelämässä 56%:n vero-asteella, päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun.

Vähensin työelämän osuutta hivenen juuri tuossa vuodenvaihteessa.

Siitä seurauksena on ollut lähinnä se, että menestymisen ja rahankeruun paineessa olevien työnantajieni palkanmaksukyky on romahtanut. Kaikki kolme yskivät ja valittavat, kun ei ole millä maksaa.

Olen riittävän varakas ollakseni isommin valittamatta osaani, mutta ilmiö on erikoinen.

Vakavaraiset, julkiset tai yrityspohjaiset suuret konsernit yskivät juuri siellä, missä algoritmien pitäisi olla huippuvireessä. Maksajan ja asiakkaan lähikontaktipinnassa.

Maassamme ja maanosassamme on kosolti konserneja, joilta puuttuu toimiva koneisto. Muitakin kuin Posti.

Äsken asiat vielä sujuivat, mutta nyt eivät aikataulut pidä, tavarat kulje ja rahankin kanssa on vähän niin ja näin.

Ilmiö on uusi. Enintään 400 ikäpolven aikana vähitellen terävöityvä.

Sen verran asia liittyy otsikkoon, että eläkeläisroolieni lisääntyessa sosiaaliset roolini vähenevät.

Ne ukkoköörit, joita kaupungilla kahvilla istuu, ovat ehtineet vakiintua, eivätkä siis houkuttele.

Ne keski-ikäiset työyhteisöt, joissa vielä 3-4 päivää viikossa autan ihmisiä, ovat sosiaalisesti jo muuttuneet aika mykiksi.
Ei tule pikkujoulukutsua.
Pitää opetella yksinäisyyttä.

Itse asiassa se on aika viehättävää. Pitää vain jättää yksi kiusallinen tapa toisensa jälkeen, mutta hyvin vähitellen.
Toisen tai toisen sukan vaihto, aamukahvi Erottajan Essolla, lumen kolaaminen katolta, takan lämmittäminen kun ulkona on lämmin…

Onhan niitä. Postin turha odottaminen.

Yksi yksinäisyyttä korostava ja sen eri puolia valaiseva keino on aamun Lapin Kansan ”blondin” (moraalismiaan tihkuva naistoimittaja) ihailema: luopuu kännykästä, luopuu läppäristä, luopuu www:sta ja hankkii lankapuhelimen.
Sanalla sanoen: pistää APK:n perään pisteen.

No, kaikkea ei voi.

Aamun kuva näyttää kaksinkertaisen dodekaedrin, jossa voisi olla sellainen tieto, mitä tapahtuu kun chiasma, aika-geeniemme pesä, alkaa tarkastella kellon viisarien kulkua vaikka vuosisadat ovat selvittämättä – menneisyydessä tai tulevaisuudessa

Aamun opetus:
Jos vähentää toimiaan työelämässä on – tasapainon nimissä (olen vaaka) – vähennettävä myös vapaa-ajan toimia. Muutoin voi kaatua.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Yksinäisen selvitytymisopas

  1. Just. Vuosi sitten vaihdoin vapaalle enkä ole katunut päivääkään. Vaihdoin myös vapaalle siinä mielessä, että on päiviä, jolloin en sano sanaakaan muille kuin kissalleni ja ensin pitää rykästä eli saada kurkkunsa selväksi.
    Ei ole tv:tä, radio on aina kiinni. Reitti ulkomaailmaan on netti. Lapsia ei saa häiritä, naapurille ei aina jaksa soittaa samoista asioista. ”Kodinturvajoukot” jauhavat tiellä edestakaisin asiakkailleen ja postiauto kerran päivässä.
    Mutta ei elämä ole niin synkkää kuin kirjoituksestani luulisi. Nautin täysin siemauksin tästä olotilastani koska elän kaukana nk. sivistyksestä.

    Muuten, mukava lukea mietteitäsi.

    Tykkää

  2. ”pistää APK:n perään pisteen”. Kansanäänestys: moniko haluaa että apk loppuu? Tod näk yksi tai nolla. Ja miljoonat että jatkuu. Joten ei se niin vaan voi loppua.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.