Kansallispäivä

Kylmä.

Vaalipiiristäni valitaan vajaa kymmenen kansanedustajaa.
Heistä joku on ollut vuosien mittaan ministerinäkin. Hannes, Mikko, Maija…merkittävin osa merilappilaisia. Ylivoimaisena ykkösenä Paavo. Eli valtaa on, on ollut, nyt vain hajaannus.

Heistä kukaan ei ole samaa mieltä kuin Suomen neuvottelijat maamme liittyessä Euroopan unioniin.

He eivät hyväksy, eivät koskaan ole hyväksyneet (so 100 vuoteen) saamelaisuutta. Harva edes ymmärtänyt, vaikka joku on ollut äänioikeutettu Käräjien vaaleissakin.

Ei yksikään heistä eikä koskaan. ”Koulutus, kieli, elinkeinot, yhteistyö” tai ”kuuleminen, ymmärtäminen, muistaminen, tulkitseminen, arviointi, vastaaminen” (Liisa Holmberg, Lapin Kansa 6.2. 2018, s A2)

Australiassa ja USA:ssa on vähän samaa, Kanadassa, Tanskassa ja Venäjällä myös.

Etelä-Afrikassa asiasta päästiin sopuun Mandelan ja Ahtisaaren aikoihin (”The Elders”).

Demokratiassa on valuvika: se ei siedä tai puolusta alkuperäiskansoja, jos he eivät ole enemmistö.
Saksassa he ovat enemmistö.
Eipä juuri muualla.

Mitäs muita demokraattisia maita tulisi mieleen, joissa alkuperäiskansa olisi enemmistö tai edes niin lukuisa joukko, että heillä olisi synnyinmaassaan mahdollisuus osallistua päätöksentekoon äänestäjien mahdaatilla.
Sitähän se edustuksellinen demokratia kai tarkoittaa?

Tänään on saamelaisten kansallispäivä.

Ihan Katrista, Mikosta, Markuksesta, Eeva-Maijasta, Mustista, Johannasta tai Matista riippumatta. Tai ilman heidän tukeaan.

Aamun kuvassa tummuu saamelaisten lippu ja pyörii vesivoimalaitos.

*

Lisää asiassa ja asiasta:

Radio Yle 1:

– Päivän mietelause (06:55 ja 11:55): Nils Aslak ”Ailu” Valkeapää
https://areena.yle.fi/1-4326244

– Aamuhartaus (07:50 ja Yle Areena): Elina Brotherus
https://areena.yle.fi/1-4326242