Daoud – Night in Tunis

Sää on kympillä (-10C), Suomi ihastunut valintaansa 69.9%:lla.

Hiljattain on tiede osoittanut, ettei ihminen olekaan 300 – 400 tuhatta vuotta sitten aloittanut olemassaoloaan Keniassa tai Ugandassa päin.

Ei, hän on lähtöisin Marokon-Algerian seutukunnasta.

Tosin 6.9% äänestäneistä ajattelee, että aikaa tuosta on kulunut vain rapeat 6000 vuotta.

Kun antiikin kulttuuri romahti rapeat puolisentoista tuhatta vuotta sitten, se pantiin tarkasti merkille Aleppossa, jossa kuoli samoihin aikoihin kirkon kenties tärkein kehittäjä, Augustinus.
Aikansa Melanchthon tai Halla-aho.

Aleppo sijaitsee Tunisiassa päin.

Kaikki 1950-luvun varuskuntakauppalamme pojankoltiaiset haaveilivat isona lähtevänsä Pohjois-Afrikkaan taistelemaan vapauden puolesta (egalité, fraternité, liberté).

Muukalaislegioonaan, Casablancan sataman kahvilaan.

Nyt tuolta Mare Nostrumin etelälaidalta kuuluu kummia.

Siellä ollaan rakentamassa kirkkoa, jonka torni ulottuu taivaisiin (270m) ja siellä asuu Daoud-niminen mies, joka kirjoittaa lähes yhtä hyvin kuin Camus tai Mika Waltari. Itse asiassa kai paremminkin.

Parinkymmenen vuoden ajan tein työtä lähellä marokkilaissyntyistä lääkäriä, joka opetti minulle oleellisen tuon minareetteja taivaaseen kohottavan maan kolkan sielusta, ihmisen syntysijoilta, jossa Augustinuksen kuollessa vielä ei ollut yhtään moskeijaa saati sellaisia tarvitsevaa uskontoa.

Abdel kertoi, että vajaa puolitoista tuhatta vuotta vanha usko on jakautunut kahteen: niihin,jotka puhuvat suoraan Jumalan kanssa ja niihin, jotka tarvitsevat tässä sanansaattajaa.
Shiiat vähemmistönä ja sitten ne toiset enemmistönä. Persialaiset vastaan saudit.

13 EU-vuoteni aikana eräs parhaista Brysselin ystävistäni kertoi minulle myös paljon niistä asioista ja tapahtumista, joita nyt kutsutaan Arabikevään nimellä.

Hän kun on sieltä päin pois. Ja varsin intoa täynnä suomenystävyytensä kanssa. Joulupukki, pakkanen ja revontulet.
Hän taisi sanoa, että jos nuo kolme olisivat mukana olleet kun Casablancaa filmattiin, maailma olisi rauhainen paikka.

Takaisin päähenkilöömme (Daoud).

Mies on aika lailla saman näköinen kuin vastavalittu presidenttimme. Hän tosin on syntynyt myöhemmin (1970).
Hän on saanut aikaan minussa paljon tarvetta miettiä.

Äly, suvaitsevaisuus, rohkeus, tahto, karisma.

Algerialainen tulee mieleeni myös silloin, kun pelaamme kotosalla (jouluna) Afrikan tähteä.
Yksi siirtomaaherrautta vahvasti edustavan pelin lähtökaupungeista kun on noilla samoilla seutuvilla, joita kuvaavat niin Rutto kuin Sivullinenkin (Camus).

Ihmisen tekosijoilla on omasta pesueestani tällä erää vain yksi (Viktoria-järven rannalla).
Useampikin voisi olla.

Tosin teettämäni DNA-testi viittaa siihen, että en ole lähtöisin Alepposta, Algerista, Casablacasta tai Tunisiasta.

Enemmänkin näyttäisi siltä, että olen – tai siis isäni puolen geenit ovat – vaeltaneet Kirkonjyrhämän rantaan Pekingin ja Tsuktsien niemimaan kautta. Siis sieltä, missä valaat ovat syntyneet, mutta josta ne ovat aikapäiviä lähteneet (Juri Rytheu, mainio kirja: Kun valaat lähtevät. Tosin kittiläläisille myös Ahman jäljet on sopiva lahja jouluksi, tai Kätkäsuvannon volkkarikuskille).

Mutta ovat ne loisteliaita tuhannen ja yhden yön taideteoksia, Casablanca, Raamattu, Sivullinen ja Sininen moskeija.

En tiedä, onko maamme kansalliskirjaa (Alastalon salissa) koskaan käännetty arabiaksi, mutta sen tiedän, ettei Daoudin kirjoja ole käännetty suomeksi.

Selvää kirjallisuuden nobel-ainesta siis.

Aamun kuva (-ICE- 29.9.2017): ”Ajat ovat niinkuin me olemme. Me olemme ajat”

*

Ai niin, vaalit: Punamullan kujanjuoksu?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/27/voiko-arabimaissa-kolumnisti-olla-itsenainen