Kiinan keisari ratsastaa

Kuivaa. -11C.

1950-luvun alussa ei ollut tarhoja, joissa lapset olisivat kokoontuneet miettimään yhdessä, miten vanhemmat oppisivat heitä kasvattamaan.
Kokoontumiset tapahtuivat talojen pihoissa tai metsälöiden uumeniin rakennetuissa majoissa.

Kokoontumisten yhdeydessä harrastettiin myös vapaa-aikaa eli leikittiin, mutta se oli sivuseikka.

Yksi hyöty noista leikeistä oli: kuka pelkää mustaa miestä, viimeinen pari uunista ulos ja kymmenen tikkua laudalla opettivat osallistujat huomaamaan, kuka seurueessa on pomo.

Yksi leikeistä on nimeltään Kiinan keisari ratsastaa.

Kannattaa huomata, että noissa leikeissä ei KOSKAAN ollut koulutettua tarhan tätiä valvojanaan. Ei ainuttakaan aikuista. Ei lääkäri- eikä kukkulan-kuningas-leikeissä.

Nyt tämä kuritta ja kunniatta kasvanut sukupolvi suurelta osaltaan on luovuttamassa maailman vallan niille, joiden kasvatuksesta on vastannut yliopistoissa ja keskiasteilla koulutettu grethenien armeija. Sellainen, jolla on tieto siitä, mikä on laboratoriossa oikein.

Eilisissä uutisissa oli kuvaa Suomen eduskunnan puhemiehen vierailusta Kiinaan.

Hänet oli istutettu Kiinan keisarin vasemmalle (katsojasta käsin) puolelle. Keisarista käsin hän istui oikealla.
Eilisessä Kauppalehdessä mietitään, rakennetaanko 15 000 000 000€:n tunneli Espoon metron ja Tallinnan Mustamäen markkinoiden välille.

Lapissa ei mene päivää, etteikö joku pohtisi, miten Outokummun teräs, Sakatin malmi tai korpeimme kuiskinnasta tehtävä sellu.

Joka aamu Rovaniemen rautatieasemalta vaeltaa joukko turisteja (Turreiksi heitä media ivansekaisesti kutsuu) suurten matka-askiensa kera pitkin leveitä katuja kohden kaupungin keskustaa, koska jalka- ja pyörätiet eivät heille riitä.

Alkuasukkaiden suhtutuminen tuohon kansainvaellukseen on yli 50%:sti halveksivat alentuva. ”Hissimme kuluvat”.

Kiinan keisari ratsastaa on sellainen leikki, josta nopeasti käy selville, kuka metsäaukiolle tai takapihalle kokoontuneesta kakaralaumasta on johtaja. Usein siinä ei edes tarvita triumviraattia.
Jos yksi on ylitse muiden.
Vaikka kokoontumisissa vallitse tasa-arvo (tytöt olivat mukana yksi ääni / yksi tyttö, pojilla vähän toisin), joukon suunta ja siihen suuntaan liittyvä tieto ei ollut yhteistä. Se on johdon asia.

Minun piti valita, pelaanko jalkapalloa, pesäpalloa, neljää maalia vai viihdynkö kokoontumisalueen nurkkiin lymyämään.

Laitoin Lampisten suksien rotanloukkusiteet kiinni monoihini ja hiihtelin yksin hiihtomajalle 5 kilometrin päähän. Ja takaisin.
Koulu kun alkoi vasta kymmeneltä. Meitä oli liikaa aloittamaan se kahdeksalta, koko porukalla.

Niinpä minusta ei tullut joukkuepeluria, mutta sen opin, että on hyvä ensi sekuntien kuluessa nähdä, kuka on Kiinan keisari ja sitten.

Varoa vähän.

Aamun kuva (-aLii- Venetsia 4.10.-17): ”Kiinan keisari ja sen joukot”