Yksi Risti Kaksi, markat miljoonaksi

Plussalla mennään, räystäät tippuu.

Illalla olin tietokilpailussa (Pub Musta Kissa), jossa kymmenes kysymys vastattiin ykkösellä, ristillä tai kakkosella. Kataja-joukkue, jonka jäsen olin, vastasi oikein ja jäi kisassa toiseksi. Tai siis toiseksi viimeiseksi.

Oli hiton hauskaa.

Aamulla luen lehdestä, että kansalaisaloite, jonka olen allekirjoittanut, on saanut savolais-lappilaisen ministerin puuskahtamaan:

”Mikäs olis teän vaihtoehtonne”.

Ministeri tarkoittaa kansan palvelijaa, ei sen määrääjää tai sille vinoilevaa äkkivääräleukailijaa.

”Tuu pois sieltä, siel on peli”, tekisi mieli sanoa.

Voitin tippauksessa (veikkaus) 1950-luvulla 11 oikein tuloksella 13 000 markkaa.

Sen vein talletettavaksi Leijonakantiselle, jossa se vieläkin olisi, jos Suomessa olisi Postisäästöpankki, mutta ei ole. On Danske Bank, sekin lakossa.

Tänä iltana loppuu 50-luvulla alkanut yhteistyöni Veikkauksen kanssa.

Miksi?
Siksi, että se ”ei toimi”.
Ei toimi.

Olen ollut mukana sellaisten vapaaehtoisen järjestöjen johdossa ja toimijana, joita rahoitetaan uhkapelituotoilla. Olen ollut mukana myös sellaisten järjestöjen johdossa, joita ei rahoiteta uhkapelituotoilla.

Niillä järjestöillä on yksi todella iso ero, niinkuin on mustalla ja valkoisella.
Musta ei ole ”mikään spektrin väri”, mutta valkoinen on
”kaikki spektrin värit”.

Ne järjestöt, jotka saavat uhkapelivoittovaroja, ovat valkoisia ja ne, jotka eivät saa, ovat – tässä pelissä – mustia.

Jos joku ministeri vielä joskus, alkoholilakimuutoksen puolesta äänestettyään, pyytää minua esittämään vaihtoehtoa ruokajonossa värjöttelevien adolesenttien (nuorten aikuisten) ja vanhuutta lähentelevien nälkäisten, nimiloppujen kansalaisten aktivointiin, esitän hänelle kyllä vaihtoehdon.

”Pidä tunkkis”

Aamu kuva: Suomen kansantalous ja -moraali. Sieltä sitä saa: moraalia, voittoja ja lonkeroa, toiveita, humalaa ja haaveita.

*

Illan havainto

60 vuotta sitten menetin tietämättäni ystävän ja palavan pensaan, jota en koskaan edes tavannut.

Sellaisia kohtaloita koettiin tuohon aikaan niin taajaan, etten jälkikäteen ajateltuna ole ollut asian kanssa yksin.
Kun asia joskus sitten valaistui, se oli ikäänkuin valmiiksi joukkosurtu.
Osa suomalaista identiteettiä, ydintietoisuuden rauhallinen komero.

Toisaalta: kohtasin erään hyvän ystäväni 17.9. 1971, vaikka hän syntyi vasta 19.6. 1990. Paikankin muistan. Riekkomaja.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Yksi Risti Kaksi, markat miljoonaksi

  1. Sille Mykkäselle voisi kyllä sanoa, että meneppä poika ihan nöyrästi kysymään PK sektorin edustajilta, mitä hallitus voisi tehdä sen hyväksi, että he työllistäisivät enemmän väkeä. Sieltä tulee kyllä varmasti viipymättä toimiva ja pätevä vastaus. Vaan mahtaako tuommonen kukkopoika edes tietää, miten tärkeä PK sektori ylipäänsä on maan työllisyyden kannalta.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.