JT, UK

Vielä puolelta öin kuivaa, -19.5C, eikä lämpömittari aamukuudeltakaan muuta kerro: lupeissa kuitenkin lauha perjantai.

Suomen Yleisradio tuotti nuoruudessani parikin hienoa dokumenttia valtakunnan kohtalonhetkistä. Neuvottelut Talvisodan alla ja jatkosodan loppuvaiheissa olivat teemana kun aikuiselle kansakunnalle opetettiin sotien historiaa. Paras oppitunti itselleni näistä oli ”Sodan ja rauhan miehet” (1978), jossa isoa valtaa käytti tosin nainen (Mme Kollontain).

Parhaiten muistan Arvo Salon Vallan miehet. Se tehtiin aikana, jona II maailmasodan aikana vaikuttaneet päättäjät eivät enää olleet mukana.

Kohta alkavana vuotena teemana on sadan vuoden takainen sota.

Joulunpyhien aikaan aiemmin pääministeriä (Vanhanen) ja presidenttiä (Kekkonen) kirjoissaan kuvannut Jari Tervo juontaa 8-osaisen dokumentin koko viime vuosisadasta oppaanaan Urho Kekkonen ja hänen elämänsä. JT, UK.

JT:n UK 1-7 on nyt nautittu, kahdeksannen osan jätän suosiolla ”oikeaan katseluaikaan”.

Kuusi keppoista reunamerkintää kuitenkin.
Miksi Tervo näytti koko ajan vasenta keskisormea, miksi hänet kuvattiin liki koko ajan ilman jalkaterää, miksi hän saunoi uimahousut jalassa, miksi Maarit Tyrkön katse toimi ja eli niin voimakkaasti, miksi laatuisana näyttelijänä elämäntyönsä tehnyttä tituleerattiin kunnallisneuvokseksi (sehän on arvonimi, joka ostetaan ihmiselle verorahoilla).

Kahdeksatta osaa vielä odottelen voidakseni pohtia ja ”selittää” itselleni, miksi pysyin tiukasti politiikan areenoilta pois koko Kekkosen ajan ja miksi pyrin sitten päättämään, kun Koivistosta tuli tasavallan presidentti.

Aamun kuva:
”Viimeinen kerta Alanammassa”

*

JK, JT&UK

Katsoin sittenkin perjantaina yhdeksän päivän mittaisen työputken katketessa tuon kahdeksannen osan.

JT&UK vertautuu lääkärikollegani Seppäsen pitkiin tv-dokumentteihin mm suomalaisten venäläisyydestä tai ruotsalaisuudesta.
Tässä asiassaan ohjelmat tulevat maaliin tasavertaisina.

Timo J Tuikka, minulle läheinen historioitsija, jätti Juhani Suomen kokoisen aukon siinä kuin Seppänenkin. Tässä tarkoitan presidentin adjutantti-Seppästä, jolla on asiassa kirjallista sanottavaa, onhan hän Unto Seppäsen poika.

Lämmin kiitos dokumentissa liki jalattomalle, vasemman käden keskisormen Jari Tervolle, kyllä nyt kelpaa.
Työryhmälle myös killausta, jovain.