Joulusaarna, tarina

Pakastuu, -15C, tyyntyy, levolle lasken Luojamme.

Ensin se joulusaarna:

https://areena.yle.fi/1-4280336

*

Ihmisellä on nenän ja ylähuulen välillä räkäränni.

Se on äidillä ja pojalla aina samanlainen ja se takaa, että poika valitsee äitinsä vaimokseen, hedelmöittämiensä lasten synnyttäjäksi.

Isällä ei tässä joulun tarinassa ole juuri muuta roolia.

Puuseppä.

Yhä useammin tämä tulee kliinistä psykiatriaa äitien, lasten ja isien kanssa työskennellessäni vastaan.

Se on aika kauhea havainto, jota ei erityisestikään jouluna saisi sanoa tai kirjoittaa tulikirjaimin ihmiskuntamme hautakiviin.

Jouluna me sytytimme lapsina kuusiimme kynttilät, mutta nyt riittää, että laitamme pistokkeet töpseleihin ja luotamme siihen, että ”virtaa riittää”.

Aamun kuva kertoo häilähdyksen tästä.

Rosa Liksom, Merja Aletta Ranttila, joulupuu ja jokiyhtiön sähköllä loistavat kynttilät.

Niin kaipaan niitä aikoja, joina sydäntalvi oli lepoa, rauhaa, mietiskelyä ja Pekka Töpöhännän seikkailuja.

Ennen aikaan kun Veljeni Leijonamieli kaatoi kaiken sen, mitä joulun sanomassa oli pyhää.

Ronja Ryövärintytär.

Toivotan ystävilleni kaikkea parasta ajassa, jona talvi ja pimeä pikemminkin väistyvät kuin hyökkäävät.

Ehkä matikkapyryjä lukuunottamatta.

Ja mehe toivohatamm, ja met toivohatamm, onnellista ja hyvää joulua – ja tähteemme kynttilänpätkää…”

Yksi kommentti artikkeliin ”Joulusaarna, tarina

  1. Mites esivallalta tuleva käsky joulurauhaan? Mahtipontinen sotamarssi, kansalliskiihkoa nostattava kuorolaulu ja esivallan uhkaukset rangaistuksista. Nämät heiltä joill on rahallinen joulu, valkoinen. — Vallattomilta taas ei kun joulun iloa niille joilla on hymyjä jemmassa, eikä käsi valmiiksi nyrkissä kuten pienellä Porin pojalla koulutappeluun mennessä

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.