Kuun kuva

Kuuhut kalpea käveli

Toivon tarhoissa tallusti

Katsoi monehen majahan

Avoimesta akkunasta

Paljon näki nähtäviä

Kuuli kummia kosolta.

Mutta ennen muita näki

kuinka kauniissa kodassa

Korkean kurkihirren alla

Istui itara isäntä

Kovin kitsas kiukuttteli

 

Laski ruoja rahojansa

Kalisteli kauniitansa:

Kultaa kirstut kukkuralla,

Hopeata haaleata

Vaskea varsin vilisi

Kuparia kummitteli

Vaan ei itara isäntä

Tähän varsin tyytynynnä

Oisi ottanut enemmän

Vielä vähäisen vaatinut

Uhkaavasti uhmaeli

Räivä renkiraukkojansa:

Paljon palkkoja pienentää

Sangen suuresti supistaa

 

Raivosivat renkirukat:

Huono ruoka, pieni palkka.

Perhe suuri syötettävä.

Tuhmasti tähänkin asti

vaikeasti toimeen tultu.

Vielä varsin vähentäisit

palkkoamme pienentäisit –

Raivosivat, riitelivät –

Siitäkös suuri saituri

Oisi tullut paremmaksi.

Pienensipä pienet palkat,

Ruuan rumasti rajoitti

Renkirukat rukoilivat,

Riitelivät, raivosivat

 

Kuulipa kumun Jumala

Katsoi sinne Kaikkivalta

Kusta kaikuvi rukous –

Julmistui jalo Jumala

Kuohahtavi Kaikkivalta

Isännän on itaruutta

Sirkahutti salamansa,

ulotti ukonnuolensa

Isännän isoon majahan

Kaunihisen kartanohon:

Rikki repi raha-arkut

Hopeet heitti hajallensa

Kullat, vasket, kuparitkin

Kaikki kartanoa pitkin

Tappavi tuhman isännän

 

Jopa julisti jalosti

Renkiraukoille ilmoitti:

Kitsas kuolo kitsahalle,

paha olo olkoon aina.

Teillepä rahoja rutosti

Palkkaa paljon kokeneille

Jakakatte jaloin mielin

Ystävinä yhteisesti

Talon, pellot, karjan kaiken

Kullat, vaskit ja hopeat.

Eläkäätte elämäänne

Onnessa ja sovinnossa,

älkätti riitoja rakelko

Tuiki tuhmasti tapelko

 

Katsoi kuuhut kummissansa

Kiersi kulki kaarellansa

Mietti kovin mielessänsä

Hatarata isäntätä

Aatteli renkiraukkoja

Nytpä heillä onni oli?

 

Mitä vielä! Paljon saivat,

Paljon tahtoivat lisäksi.

Riitelivät renkirukat

Rikkahina isäntinä

Komeissa kodeissansa

Tahtoivat toistensa osia

Kiukuisina kadehtivat

 

Taatto taivahan tulistui!

Iski ukonnuoliansa,

Vinkahutti vasamansa.

Poltti kaikki renkiruojat

Turmeli talot tulella

 

Kuuhut kulki kaarellansa

Mietti maailman arvostusta

 

(Itsenäisyyspäivänä, 6.12. 1916, 101 vuotta sitten, IER, 16 v)