Ne 4437 aamua ja tämä päälle

Radiossa kaikuu soittaen ja laulaen Schubertin Zwölf Gedichte ja ulkosalla kylmää ajatusta kuusi graadia kylmää, kaamoksen ytimissä mennään.

On 4438. aamu kun mietin ”ääneen”. On myös 3724. kerta, kun teen siitä uuden pienen kirjan.

Arktisen puskurikapasiteetin lukuja, nämä.

Aloitin pienten kirjojen laatimisen 1950-luvulla BOSCH-yhtiön almanakkoihin, joita äitini sai hammaslääkärin työkaluja myyvältä yritykseltä vuosittain.

Kun tuon ajan ystäväni, Nikulan Matti, eilen noista 1950-luvun alun asioista yllättäen muistutti, se pakotti laskemaan ja katsomaan valokuvia sekä kaivatutti sielusta nimiä, tapahtumia ja ihmiskohtaloita.

Ihmiselläni kun näyttää olevan tapana laittaa asioita tavalla tai toisella järjestykseen ja ”kirjoittaa niitä muistiin”.

Varhaisin dokumentti roikkuu nuorimman poikani huoneen seinällä.

Se on muotokuvani vuodelta 1951, kun Paasikivi vielä oli presidenttinä eikä Coca Colaa vielä Suomessa tunnettu.

Vielä varhaisempi on ollut täällä artikkelikuvana. Valokuva vuodelta 1948.

Muistikuvat tuoltakin vuodelta ovat elävämpiä kuin viime viikolta Brysselissä. Vaikka tuo EU-viikko olikin sarjassaan viimeinen.

Viikko joulukuussa 1951, muotokuvan maalaamisen jälkeen, sisälsi asioita, joiden kanssa painiskelen silloin tällöin uudelleen.

Alkanut viikko joulukuussa 2017 näyttää almanakasta päätellen tulevan aika hektiseksi, mutta en toivo tai usko, että muistan sitä myöhemmin niin hyvin kuin 66 vuoden takaista itsenäisyyspäiväviikkoa muistan.

Soisin Teille kaikille, arvoisat vieraani, saman kokemuksen kuin itselläni on.

On asioita, joiden merkitys valaistuu aika myöhäisessä vaiheessa elämää ja se merkitys on omassa kokemuksessani kovin usein hyvin, hyvin myönteinen.

Ei rakentava vaan valaiseva. Ei synkkä vaan kuin eilisiltaisen superkuun kylmä keltainen, joka muuttui yötä myöten kylmän siniseksi.

”Täällä sitä pyöritään, maan ympäri, joka pyörii auringon ympäri, joka pyörii…”.

Huomenta.

Aamun kuva (-aLii- 4.12.-17): Matti Nikula ja me muut, Matilla ainoana joukosta henkselit

(etsikääpä joukosta Arktinen puskurikapasitoija ja hänen ”kaksoissiskonsa” Liisa)

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Ne 4437 aamua ja tämä päälle

  1. Terveisiä täältä Kainuusta Ristijärveltä. Minäkin olen eläkkeellä oleva lääkäri ja oikeastaan anti-psykiatri. Olen sinulle aikoinaan soittanut pari kertaa. Nyt olen opiskellut Oulussa aate- ja oppihistoriaa Pietikäisen laitoksella ja olen graduvaiheessa. Suosittelen opiskelua eläkepäivien ratoksi tai sitten tietenkin tuota kirjoittamista. Niin kuin prof. Pietikäinen opetti: oppineen ei pidä jäädä riviin seisomaan. terv. Riitta Liisa Oikarinen 61v. Valokuvaa en osaa laittaa koneelle, pitää pyytää apua jostain.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.