Tervo ja Tabermann

Sää jatkaa.

Elämässä, tässä ainoassa, on Tex Willer, Hampuri raunioina ja Paratiisikuru Saariselän itäosassa.

Jatkoajalla on kahden vanhimman pojan lisäksi kaksi muuta ja yksi tytär.

Alamäkeen siirryttyä ovat Tervo ja Tabermann, joista yksi on kuollut, yksi siirtänyt julkkarit vaimolleen.

Ei suurten ikäluokkien staralle paljon muuta ole jäänyt.

Haikeus, kun näkee taideteoksia itsestään.

Huippuhetkiä elämänsä varrelta tai niistä asioista, joita on opetettu pienenä arvostamaan.

Eilenkin oli yksi, jossa 1800-luvun lopun taidemaalaria sadoilla miljoonilla nyt markkinat yliarvostavat (joku flaami tai vallooni).

Odotan elämääni vielä kohokohtaa tai sellaista kiinteytynyttä havaintoa, huomiota, ahaa-ilmiötä.

Tästähän tässä oli kyse”.

Pääsisi sanomaan nuoremmilleen ja jo dementoituneille vanhoille, että ”joka tapauksessa tulivuoret purkautuvat”.

Minä kuulun siihen maailmaan, jossa Tabermann oli tasavahva Tervon kanssa.

Kun joskus näkee tuollaisesta jälkikuvan, niinkuin eilen saunan jälkeen, tulee vielä ikuinen olo eli ”me emme kuole koskaan” (Uutisvuoto Monroen ja Yaffan vikateriaaritessa Tervoa ja Tabermannia).

Working out is a great way to make your slow march towards death a little more attractive” ilmaisi vanhin lapseni asian suuressa 40 vuotta jo täyttäneessä viisaudessaan.

Saman asian saattoi lukea illalla ennen lauantai-saunaa elokuvateatterin suurelta näytöltä:

”Loving Vincent”.

Aamun kuva on tuore ja puhuu puolestaan.