Säiden haltijat

Sadetta, koleaa, tuulista, +6C. Myrsky ”väärästä” suunnasta teettää kaaosta BeNeLux-lentoliikenteessä ja lennättää matkalaukkuani pitkin Rue Belliardia.

Olen 11 vuoden aikana pariinkin kertaan maininnut Karesuvannon Markkinassa asuneen peikon oloisen linnunveistäjän.

Yksi hänen harrastuksensa oli päivittäin kuvata vihkoihinsa ajankohtainen säätila ja lähiluonnon muutokset.

Talon pihassa oli pieni navetta, jossa kaakatti ”Peukaloisen lentokoneita” eli hanhia. Navetan takana tapasi kypsyä lapsen nyrkin kokoisia maukkaita mansikoita.

Pappilan Laurin talossa emännyyttä hoiti Eskelisentuoma nainen, joka tunsi lampaan, hanhen ja mansikan metkut.

Lauri tallensi lyijykynällä vihkoihinsa oleelliset: minkälainen sää sen vuodenajan katsannossa on aiempiin verrattuna ja mitä eläviä luonnossa kulloinkin saattoi havaita.

Kun nyt olen liki neljäntuhannen aamun sään tänne ”eipä ole sää muuttunut”-merkinnällä kuitannut, huomaan jättäneeni linnut, mehiläiset, sääsket ja metsämarjojen vuodenkierron kuvaamatta.

Laurin veistämiä lintuja, mitä niistä tulipalon tuhoilta on jäljellä, taitaa löytää Enontekiön Hetasta. Missä lienevät sää- ja öttiäis-päiväkirjat, tuhkana vai Kansallisarkistossa.

Juhani Lihtosen ja monen muun toimittajan jäämistöissä, Yleisradion ja lehtien digi- ja hyllyarkistoissa, joista niitä ei moni taida mitään esiin kaivella.

Kun nyt kuitenkin ilmastonmuutos tuntuu matkaansaattavan elinpiirin katastrofia, minä jaksan toistella: ”Sama sää, sama pää, kesät talvet”,

Aamun kuva: (-aLii- 28.5. 2016, jäidenlähdön jälkeen: lintufloora äkämöi)