Merkel, die Mutti

Lämmin, aurinkoinen, nasakkatuulinen päivä tulossa.

Helsingin Sanomissa kerrotaan ihmisistä, jotka eivät näy. Jos he kävelevät Helsingin asemahallissa muita väistelemättä, heidän käy huonosti tässä tuuppijoiden maailmassa.

Näkyviä ihmisiä väistetään. Tai heidät syöstään asemastaan.

Ihminen on 100 000 vuoden olemassaolonsa aikana tuhonnut itseään suuremmat nisäkkäät lähes sukupuuttoon. Se valitsee johtoonsa mielellään hyvän näköisiä kaksimetrisiä. Olisiko siksi, että sellaisiin on vallankumouksissa helpompi osua.

Kun saksalaisäänestäjä nyt liki hylkäsi 1954 papin tyttärenä Hampurissa syntyneen Merkelin tuntuisi siltä, että hän hylkäsi pikemminkin näkymättömän toivon kuin näkyvän sotapäällikön. Ikäänkuin äänestäjä ja sen käytöstä ohjaava media kaipaisivat Helmut Kohlia takaisin.

Lipponen on ikäänkuin isompi kuin Halonen.

Merkelin berliiniläinen taival maailman johtajana on samanpituinen kuin omani alueiden edustajana Brysselissä. Olen ollut ikäänkuin ”kuulolla”.

Puolestani hän voisi jatkaa, koska järkeviä ja näkymättömiä tarvitaan enemmän kuin järjettömiä jättejä. Mie en jatka.