Joulu at least, at liest

Märkä, kymmenasteinen asfaltti kiiltää iltapalalta palatessa.

Kadun varressa, tavaratalojen ovilla asettuvat islamistien naiset sharioiden ja uusien täkkien alle yölevolle.

Ilta kului sitä miettiessä, että Eurooppa pääkaupugissaan on vailla Helsingistä lähetettyä joulukuusta. Se jäi direktiivien takia Antwerpenin satamaan, joten nyt rekat tuovat sen Ardennien taistelutantereelta, jossa se on kasvanut natsi- ja liittoutuneet-nuorison tuoreen veren innoittamana yli 70-vuotiseen komeuteensa.

Ensi viikolla aamun kuvan välkehtivää kuusta tai islamistikerjäläisiä ei minun tarvitse enää katsella yksin, mutta näen sen vaimoni kanssa toivottavasti viimeistä kertaa.

Seuraavina jouluina muut ihmetelkööt ”Oh Tannenbaum” Flaamien ja Valloonien rajalla.

Seuraavat joulunalusvieraat Lapista vuoden kuluttua pohtikoot, kuinka ”smart future” on ”ne kymmenen kärjessä”, minä laitan lumisessa Lapissa soittimeen ortodoksisia kirkkolauluja. Novosspasskin luostarikuoron esittäminä.

Hämäränhyssyssä, direktiivejä isommin miettimättä.

Doube-Cheesen saa Mäkkäristä Rovaniemellä halvemmalla ja Kebabin maukkaampana Torikeitaalta kotonakin, kotitakan lämmössä ja omien koivuhalkojen liekkien valossa.

Kerta vielä kiellon päälle, ensi viikolla, ja sitten vain odottelemaan sopua, jota Koti-Lapissa kohta solmitaan.

Herrojen Kemin ja Jätkien Rovaniemen kesken, kuninkaallisen rajakaupungin ruhtinaan välittämänä.