Median luku- ja tekotaito

Talvi, pimeä, kuusi, kuu ja pakkanen, -5.8C.

1950-luvulta alkaen olen ollut lähellä mediaa, mutta en aivan sellaisen sisällä. Kokemus on ollut mielenkiintoinen. Kun nyt seuraan erästä median prosessia, tuntuu kuin piste olisi tulossa iin päälle.

Prosessissa mediaa taas kerran laitetaan huijaamaan itseään ja homma näyttää taas kerran onnistuvan. Ei se aina näin mennyt.

Entiseen aikaan, lähinnä 1970-80-luvuilla, UKK-YYA-UN-tiedonvälitykseen panostettiin massavaikutuksella eli paljon ihmisiä oli sekä tekemässä, sisäisesti arvioimassa että hakemassa totuutta, olipa se minkätunnustuksinen tahansa.

Nyt panostetaan vain huippuihin, joita on harvassa. Bulkki tehkööt mitä tekee, jos ei sitten vahingossa saa skuuppia. Sittenkin useimmat skuupit ovat tyhjiä pesiä avattaessa. Eikä skuupin löytäjä edes osaa hävetä, koska & vaikka palkittu.

Se mediaprosessi tai -projekti, jota seuraan, ei ole skuuppi, mutta huijaus se on. Ei toki asia vaan keino.

Kuitenkin arvaan, että se läpäisee kuin kuuma veitsi voin.

Kun ei mediassa enää ole perustuotannossa aikaa tarkistaa, tarkistaa, tarkistaa.

Koska tuo vedätys ei koske minua eikä vaikuta minuun, jään tyynesti odottelemaan sen loppusuoraa ja maaliinsaapumista enkä taida edes kertoa, kun maalinauha on katkennut. En edes usko, että kukaan asianosainen ymmärtää jälkikäteenkään, ettei joulupukkia ole olemassa, mutta joulukuusi valaistaan 800€:n kappalehintaan kylässä kuin kylässä.

Paikallisen, maakunnan ja pohjoisen median ei kannata suurra tätä kryptausta, koske se ei itse ole tekijä vaan korkeintaan uhri.

Nää menee ny korkeemmas kärees.

Totuudella on hintansa eikä meillä ole siitä varaa maksaa – eikä motivaatiota.

Kuva (15.11.-17, -aLii-): Kuu, Si!

Yksi kommentti artikkeliin ”Median luku- ja tekotaito

  1. Itse olen noin 10 vuotta jättänyt uutissivustot ja ampparit aukaisematta. Jopa yle alkaa paikoin vaikuttamaan iltapäivälehdeltä.

    Kansalaisten mielipiteet ovat minulle arvokkaampia, kuin mustavalkoisella, mutta lisääntynyt ”amerikkalainen keskustelukulttuuri” (mikä kuulemma on tappelua kenen henkilökohtainen absoluuttinen totuus on oikein) saa näkemykseni mukaan ihmisten defenssit pystyyn. Maltillinen keskustelu on haastavaa. Ihmiset pelkää olevansa väärässä ja häviäjiä, vaikka minusta rakentavassa keskustelussa on vaan voittajia, jos osapuolet osaavat kuunnella. Itekki kyllä tuohon surkeuteen oon syyllistyny.

    Laajempi, ja vaarallisempi vaikutus näkemykseni mukaan edellämainitulla on jakautuminen. Ihmisiä ei enään kiinnosta eriävät mielipiteet, ja hankkiudutaan ympäristöön missä niitä ei ole. Joissakin tapauksissa inhimillisyys sitten loppuu myös.

    Divide et impera

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.