Veijo Meri

Musta maa, -1,6C, aamukone  lentää ylitseni sellon soidessa radiossa yksinäistä bachilaista joikuaan.

Olen tavannut Veijo Meren kerran. Olimme molemmat linnassa. Hän ei vastannut tervehdykseeni.

Olen oman elämäni hämeenlinnalainen. Lapsena kävin kaupungissa jonkun kerran ja pidin Aulangon puiston muraalista, jonka on maalannut kansallistaiteilijamme.

Kuitenkin koko ajan mielessäni oli, että Veijo Meri on sieltä päin. Hän on suomalaisista kirjoittajista samassa asemassa omassa mielessäni kuin Jaan Kross virolaisena, Pohjoisen Liivinmaan kuvaajana.

Tärkeintä maailmassa on arvokas elämä. Vastakohtapareja ovat yhteistyö ja valta, ryhmä ja lauma, ajatusvalta ja sanelu, hyvinvointivaltio ja voimankäyttövaltio…On parempi rakentaa yhteiskuntaa korottamalla yksilö potenssiin kuin supistamalla hänet pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi”.

Nykyisessä kotikaupungissani on syntynyt kriisi, jossa edellä kursivoituna siteeratulla ajatuksella ei ole mitään arvoa. Ei mitään.

Nuo sanat on kirjoitettu Veijo Meren kirjaan ja peräytyvät vuoteen 1939, mutta ei kait historia toista itseään, eihän?

Maamme pelastettiin neuvostovallalta Nietjärven taistelussa heinäkuussa 1944. Mutta noita Meren kirjan ajatuksia ei jostain syystä ole saatu kukkimaan vieläkään.

Perheessämme on tapana ostaa juhlakalulle koru tai kirja. Miehenä saan useimmiten kirjan, kaulan ketjuun ostan korut itse. Tänä syksynä sain syntymäpäivälahjaksi kaksi kirjaa. Toinen, sukuni historiaan tiiviisti liittyvä kirja on jo nautittu. ”Everstinna” (Anni Ylävaara). Toinen, lajimme historiaan yhtä loisteliaasti liittyvä kuin Veijo Meren kirjat on vasta puolessa välissä.

”Niemi”.

Juha Hurme, kertomansa mukaan hullu teatterimies, on kirjoittanut kirjan, joka vetää hyvin vertoja Veijo Meren neljälle, Suomen historiaa käsittelevälle kirjalle, joista viimeisen sivuilta sitaatti edellä on.

Pidän enemmän ja arvostan isommin Hurmeen kaltaisia ”mielestään hulluja” teatteri-ihmisiä kuin heitä diagnosoivia päättäjiä.

Sananvapaudella on hintansa.

Aamun kuva (-aLii- 7.11.-17): tärkeintä aamussani ei ole negentropia vaan entropia