Säitä pitelee

Illalla näytti että yöksi tulee pakkanen, mutta ei: +2,4C. Kuu on taas laskeva ja pilvi verhoaa revontulet näkyviltämme.

Aamu on muutenkin niin ankea, ettei sitä sievistä edes radiosta tuleva barokin sävyisä pianomusiikki.

Olen sekä näissä puskurikapasiteeteissa että muussa sosiaalisessa mediassa useampaan otteeseen siteerannut Terry Eagletonin mietettä, sitä kuitenkin hiukan muuttaen.

Kertaus on paikallaan.

Korvaan seuraavassa Jumalan toisella arvokkaalla, mutta herkällä termillä. Anteeksi, Eagleton ja mietteen suomentaja Riku Korhonen.

Ehkä kaikki mitä ystävyydestä on jäljellä on käänteinen jälki siitä ja se tunnetaan ilkeyden nimellä, niinkuin jostakin suurenmoisesta sinfoniasta jää vain hiljaisuus, jonka se jättää ilmaan vaietessaan. Ehkä ainoastaan pahuus lämmittää paikkaa, missä ystävyys joskus oli.

Kuva (-aLii- 1.11.-17) rospuuttoa