Sihteeri

Soma, lenseä sää, täysikuun aatto.

Kotikaupunkiini tulee tänään puoluesihteeri.

Ei hän, joka on kaupunginjohtajana ”nyt mua vierähän kunnasta kuntaan” eikä hän, joka opiskeli papiksi ja palaa pelastamaan insinööriä,  joka ei osaa lukea poliittista tilannetta. Eikä hän, joka kirjoittaa joka aamu blogiinsa päivä säästä Koljonvirran taistelun voitto plakkarissaan.

Sekä työelämässä että politiikassa sihteerien valta on loputon. Sama koskee sitten ihan samalla lailla järjestöelämää. Sihteeri tietää kaiken, tekee kaikien, osaa kaiken ja päättää kaiken. Otetaan nyt vaikka tuo pääsihteeri Hrushtsov.

Kotimaassamme on sellaisten sihteerien armeija, jotka eivät kirjoita nimeään #metoo-sivuille, vaikka ovatkin miehiä. Sitten on sellaisia sihteereitä, joista ei niillä sivuilla pukahdeta. Hyvin keskeistä tämän kappaleen sihteereille on, että he eivät ole sukupuolisia olentoja. Siis ei boss- tai jakkupuku.

Aika harvoin minulle on tullut tilanne, jossa olen kääntynyt sihteerin puoleen, koska se on liian tehokas ja epäreilu tapa saada asiansa läpi. Niinpä tänäänkin, kun puoluesihteeri tulee paikalle, en käänny hänen puoleensa. Hänen takanaan on nimittäin sellainen henkilö, jolla on valta häneen. Ei yläpuolella, ei alapuolella vaan takana.

lisälukemista:

Kekkosen Takapiru – Kaarlo Hillilän uskomaton elämä (Matti J. Tuikka, 2011)

Kuva on kirjasta s246, kysymys: kuka kuvassa olevista on sihteeri?