Jääräpää, Guernica ja Ketomellan murhat

Maa on musta, mittari plussalla, pirkkalaiset lapinryöstäjät ovat saaneet lunta maahan ja katolle sinne Särkänniemeensä.

Suomessa erityisesti kainuulaiset laukkuryssien perilliset ovat  tienneet, että pitää olla tarina.

Hyryllä toki on Uuni ja Alastalon salissa Union Mystica, mutta toen perrää niitä ei juuri kukaan ole lukenut tai ainakaan oppinut.

Kalevala, Punainen viiva ja Ryysyranta ovat ihan eri juttu.

Olen huolella seurannut, kun kaksi  Aleksis Kiveltä nimensä saanutta Mikkoa on kerinyt  viime vuodet kokoon tarinaa, jossa on takana suuri suunnitelma Paavo Väyrysen ja Francon kaatamiseksi sekä härkätaistelujen sallimiseksi.

Olé!

Mikot Heikkinen ja Kärnä ovat arvatakseni jokin vuosi sitten istuneet tulisilla jossain Jumalan selän takana pohtien sitä, onko Kekkonen korvattavissa. Tai Stalin, Mao, Kustaa II Adolf, Caesar.

Mitä niitä nyt on.

Heikkisen Mikko Pekka ja Kärnän Mikkohan ne siinä, suuren irtolohkareen juurelle pystytetyllä valkealla miettivät sellaista tarinaa, jolla valloitettaisiin ”Tämä ihmisen maailma” (Pekka Kuusi) niin että varmasti onnistuu.

Kainuulaisten meininki pitää sisällään monta ei porrasta ja sen huipulla odottaa kosolti mainetta, kunniaa ja ennenkaikkea se tärkein. Kuolemattomuus Valhallassa, Kalevalan laulumailla, varsinainen viimeisten aikojen Gilgamesh. Jääräpäiden joiku.

Mikko Pekka Heikkinen, taustapirunaan Mikko Kärnä, on laittanut Näkkäläjärven Oulan valloittamaan Suomen (Terveiset Kutturasta), Mikko Kärnä on vetänyt Heikki Auton Ahkun kaivoon (Ketomellan murhat) ja vienyt Kittilän päättäjät viimeistä naista myöten sorakuopalle (Jääräpää) ja nyt on sitten Francon perillisten ja Sacra Familian vuoro. Kenelle kellot soivat.

Koko maailma alkaa vähitellen tietää, kuka, mikä ja miksi on Mikko Kärnä, lyhyenläntä petäjän juurakkoa muistuttava Katalonian pelastaja, katatonian tarinan sankari, oikea kaikkien aikojen keltti, jota Asterix ja Obelix kadehtisivat, jos vielä tai yleensä eläisivät.

Jos joku kehtaa väittää, etteivät nuo kaksi Kainuun Mikkoa ole tätä ”Pelastakaa Katatonia ja siinä ohessa maailmanrauha” aikoinaan kuksa-kahveilla doupaten rakovalkeallaan juonineet kokoon, on hän varmasti väärässä.

On se niin vahva tarinoiden ahjo.

Tuo Kainuu. Kalevalan laulumaa.

Nätti Jussin perilliset.

*

Olin äskettäin Brysselissä Alueiden komitean (AK) täysistunnossa ja sitä edeltäen komitean työvaliokunnassa (vastaa maan tai kunnan hallitusta).

Kolmen viikon kuluttua olen samassa kaupungissa komitean ulkosuhteiden valiokunnan istunnossa. Mukanani on Lapin liiton hallitus.

AK (CoR) edustaa EU:n100 000 alueen asioita ja katsoo, että komissio, parlamentti ja neuvosto ottavat alueiden asiat ajaakseen eivätkä päätä alueiden edun vastaisesti.

Jos eivät ota, komitea voi haastaa vaikka kaikki nuo kolme elintä EU-tuomioistuimeen, jos yli puolet sen 350 jäsenestä tätä vaativat.

Selvittelin mahdollisuutta Katalonian asiassa haastaa kaikki nuo kolme elintä vastaamaan selvistä alueiden (tässä: Katalonia, Lombardia, Venetto) edun vastaisista kannoistaan.

Vastassa oli jäätävä hiljaisuus. Kukaan ei tullut taputtelemaan olalle, joskin muutama baski, venettolainen ja lombardi kävi käytävällä kiittämässä, kun muut eivät olleet näkemässä.

Sanoin mielessäni pari Antti Rokan repliikkiä tyyliin ”ai perkele”.

Jätän 13-vuotisen taipaleeni tuossa elimessä vuodenvaihteessa.

Syystä kyllä.

Menestystä vaan seuraajalleni, joka EI ole Kärnän kaveri.

Aamun kuva (-aLii- 28.10-17): Yösyöttö on yhtä hyvä kuin Tuntematon sotilas ja biisoni Utsjoen laidunmailla.