Tuntematon

Sää ei muutu, mutta mää vanhenen.

Kun Toini Havu toivotti Tuntemattoman sotilaan alimpaan kiroiluhelvettiin Helsingin Sanomissa 1950-luvulla, saatoin jo aavistaa, miten sama lehti suhtautuu Väinö Linnan kirjaan 2010-luvulla. ”Syvältä on”. Aku Louhimiehen surkea floppi.

Paavo Lipponen, lappilais-savolainen Demokraatti, sentään antaa Paula Vesalalle kolme tähteä. Mutta hänen enonsa kuuluvatkin Mannerheim-ristin ritareihin.

Kaleva sentään lohduttaa: ”Onneksi elokuvasta on Oulussa tarjolla myös väliajallinen näytös” (Juhani Nurmi).

Onneksi on ”Yösyöttö”, joka ei Finnkinolle kelpaa. Se kertoo saman tarinan. Kuinka mahdotonta on miehen pärjätä nykyisessä Notre Damen ja Tarja Halosen yhteiskunnassa.

Olin keskiviikkona asiaa seuraamassa: kolme naista julisti sosiaali- ja terveysuudistusta sekä maakuntien (18) autuutta Rovaniemen ammattikoululla (on sillä uudempikin nimi, mutta amis mikä amis).

Sama asia on vastassa tänään, kun Lapissa viidestätoista valitusta uudistusta setvivästä ihmisestä on oikeita ihmisiä kymmenen, vääriä viisi. Uudistus koskee sitä osaa yhteisestä leivästämme, joka J. W. Snellmanilta jäi kesken 1864.

Menkää hyvät ihmiset katsomaan tuo ”Yösyöttö”-elokuva ja miettikää vähä!

Vaikkei se olekaan tarjolla Finnkinon teattereissa.

Kuva (-aLii- 25.10.-17): Miten ihminen näkee sote/maakunta-Suomen kun mies, ei valtio, on seurakunnassa vaiennut. Viimeinkin.