Arvojärjestyksiä

Sää on kopio eilisestä.

Ensimmäinen käsky (primus inter pares), toiseksi vanhin ammatti, kolmasti herransa kieltänyt ja neljäs valtiomahti.

Luvuilla voi paljon välittää.

Neljäs valtiomahti ei usko, vaikka pääministeri kolmasti kieltäisi poliitikon helmasynnin (totuuden muuntaminen kuin Pietari hiilivalkealla). @metoo – liike ei pääse noista vanhimmista ammateista, vaikka koko some liittyisi asiassa meemejä hävittämään. Mata Hari, Mme Kollontain, Kleopatra.

Vakavasti ollaan joron jäljillä, jos suuri osa ihmisistä menettää uskonsa johonkin tiedonvälityksen muotoon tai tiedonvälittäjän viestiin.

Näin minulle on nykyisin käynyt toistuvasti: itseään kunniallisina pitävät viestimet ovat niin kiireisiä, kokemattomia tai vallanhimonsa sokaisemia, että ne tarjoavat aroissa ja suurissa, subsidiaarissakin asioissa väärää, vajaata, yksipuolista tai johdattelevaa tietoa.

En tarkoita tällä vaikkapa sellaista ”on sovittu”-linjaa, että ”jo riittää Lapin jokien valjastus” tai ”Suomi Euroopan Unioniin” vaan lähellä tavallista tallaajaa olevia kuuluisiksi nousevia aiheita.

Esimerkkejä? Psykiatrien korruptio, Kittilän valtuusto, pääministerin valehtelu, puoluejohtajan syöminen omasta pesästä, EU:n hiilinielupäätäntä.

Ymmärrän ja alistunkin kohtuudella siihen, että sosiaalinen media, jota tämäkin blogi edustaa jo 7. helmikuuta 2007 alkaen, harhautuu totuuden jälkeisille poluille. Suurelle osalle meitä ”halla-ahoja” aika ja mahdollisuudet ”tarkista, tarkista, tarkista”-käytäntöön jää haaveeksi. Tulee puolitotuuksien twiittejä, fb-päivityksiä, homma-foorumien uskonkappaleita ja poliittisen some-taiston ”metsään menee mutta menköön”- linjanvetoja.

Sitä minä kuitenkin suren, jos minusta narrin tekee sellainen taho, jolle maksan selvää nettona ansaitsemaani digi-rahaa siitä, että saan Fingerporin, Jarin ja Karlssonin lisäksi muutakin oikeata tietoa.

Toivon, että se maksettu media ei sitä ”tietoa” jaa syistä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua tai syistä, joista julkaisija ei usko/toivo voivansa jäädä kiinni.

Kerran valtavirtaan varmana päässyt tieto ei enää ehdi näinä aikona muuntua, vaikka sen radio, televisio, lehti tai verkkomedia suostuisikin korjaamaan. Joko vapaaehtoisesti tai esimerkiksi Julkisen Sanan Neuvoston toivomuksesta – käskyvaltaahaan ETENElla tai JSN:lla ei ole.

Kerran otsikoista poistunut ”totuus” on ehtinyt painua sen vastaanottaneiden RNA-muistiin, josta sitä ei karsi oikeastaan mikään. Niin, jos sitten se kuuluisa ”kolme kuukautta” eli äänestäjän muistin kesto.

Mitä ehdotan, mitä neuvon tuon Simo Nortamon (?) kolmoiskäskyn lisäksi (tarkista, tarkista, tarkista).

En sitten niin mitään. Totean vaan niinkuin entinen mies (henkilö): ”Luottamuksen voi menettää vain kerran, mutta sille voi ottaa toisen, jos ei kolmannenkin kerran: KIPPIS!”.

Kulmakapakkaan ja Erottajan huoltiskahvioon totuuksia mahtuu.

Aamun kuva: (-aLii- 25.10.-17) ”Tarkista, tarkista, tarkista”, 217s)

subsidiaarinen = toissijainen, läheinen, iholla

Aamun valtamediasta saksittua (”tarkista, tar…):

Vahvasti moralistisessa, yhden ”professorin” osin perustellun mielipiteen varaan rakennetussa jutussa on seuraava lause:

”Rahapeliyhtiöiden taival alkoi sotien jälkeen, kun eri maihin perustettiin lottoyhtiöitä rahoittamaan Suomen jälleenrakentamista. Vielä nykyäänkin sotaveteraanit saavat miljoonia euroja rahapelituotoista.”