Kesää odotellessa

Se, mikä +16C:ssa viikko sitten oli keltainen ja pyöreä, on nyt +2,4C:ssa sininen ja puolituinen. Sää.

Radiossa pauhaa Goethen-Wagnerin (nuo kauheat kaksoset) Faust.

Ei vuottakaan, kun sade taas pilaa ohrasadosta 30% Lapinlahdella.

Niin, ja se kirottu aamukone: taas menee jonkun minuutin myöhässä.

Kotiin vaellukselta palattua olen päivän lehdet (10 pv) lusinut ja facebookin perintöyhteyshenkilöasetukset hyväksyttävästi perustanut.

Vaellukselta jäi vaikutelma, että maailman asiat nyt ovat paremmin kuin koskaan neljään miljardiin vuoteen. Ihmisen asiat erityisesti ovat parhaat 300 000 vuoteen.

Aamun mediasta ei tilanne avaudu sen kummoisemmin.

Samat puhuvat päät ovat nyt printtinä samoja ajatuksia kertomassa kuin elävinä olivat vielä eilen. Matkustin nimittäin tämän päivän melanchthonin ja dostojevskin välissä. He olivat matkalla Vapaavuoden valtuuston kokoukseen ja sanailivat vapautuneesti. Melanchthonin kirjoitus oli tuoreeltaan FT-lehden ”lettereissä” ja sekös eiralaista viehätti. Dostojevskille mainostin luettavaksi tuhatta sivua Hararia, mutta hänellä oli 660-sivuinen Tolstoi kesken, joten jätin miehen rauhaan.

Ensi kesää siis voin rauhassa ryhtyä odottelemaan ja kulunutta voin lakata muistelemasta (”Keltit”, muistattehan).

Kaamoksen, mustanlumen talven, kulvakkolauhan viettäminen on hissuttelemista ja hyssyttelemistä, takkatulen sytyttelyä, 16y kypsyneen keltaisen varovaista maistelemista ja sen vakuuttamista, ettei maailma saati avaruus tästä mihinkään pakene.

Minä ehkä yritän.

Aamun kova (-aLii- 12.10.-17) on ylläolevan teksti yhdessä kuvassa