Pikkuserkunlapsi ja sen kaveri

Kosteanlenseä sää, +8,3C.

Kotimatkalla urheiden drudien ja taitavien trubaduurien kylästä naapuripenkillä osui istumaan pikkuserkun lapsi.

Emme sukuselvitystä tehneet, mutta jos Turun Murre kätkee tarinaansa vanhempiensa heinävetiset juuret, ei erehtymisen vaaraa liene.

Eikä pörröpään kaverikaan ollut kovin kaukaa vaimoni geeneistä, vaikka olikin häivyttänyt sananruoskastaan ”ookko nää ja alakko nää”-intonaation.

Siinä jutellessa matkan pitkä kesto ei häirinnyt: räppärit matkallaan keikalle olivat kovin sivistyneitä ja suvatsevaisia ja pitivät sekä lahtelaislähtöistä kollegaansa että Rovaniemen lounaista naapurikaupunkia ihan kunniassa.

Kun yhteinen tuttukin, ooppera-räppäri presidentti Halosen lähipiiristä, löytyi, saatoin kokea hienoista myötäylpeyttä.

Viitisenkymmentä vuotta nuoremmat sukulaiset saivat mieleni sulamaan, itsesäälini sammumaan ja toivoni tulevista nousemaan.

Muusikot aikoivat tänään mennä maistamaan uutta lappilaista menestystuotetta, Kuhan Antin napolilaista pizzaa ennen palaamistaan Alamaihin, jonne minulla on matka vasta viikon kuluttua.

Iso giitu seurasta, väärtit. Toivottavasti keikkanne lappilaisissa kellareissa oli menestys. Ai että kumpaa sukupuolta?

Mitä välii😳

Aamun kuva (-aLii- 23.9.-17) näyttää sen maiseman, missä me harmaasilmäiset arktiset keltit saunomme viikon ”pahat” pois