Route Sixty Six

Normandiassa on kasteleva sade vaihtunut koleaan aamuun, +12C auton mittarissa, itätaivaan mustuudesta toljottelee kirkas aamutähti.

Lentoliikenteestä ei näkö- tai kuulohavaintoa. 30 000 – 50 000 välillä niitä lennokkeja joka hetki kuitenkin otsonikerrosta manipuloi sisällään puolisen miljoonaa avutonta – jos vaikka kerosiini loppuisi.

66 vuoden ajan olen kiertänyt tätä ihmisen maailmaa. Täydestä ympyrästä puuttuu väli Shanghaista Fidjisaarille, mutta eiköhän tuokin puute ensi vuonna korjaannu.

Viisivuotiaaksi kuljin vain Kakonsalo-Kouvola-Helsinki-kolmiossa, mutta sitten rävähti. Otsikkokuvan alueen olen erilaisilla kulkuvälineillä tonkinut aika taajaan, mutta kuvan rajojen ylikin olen ehtinyt.

Mitä tämä route sixty six’ni on tuonut DRD4-7R-geenin (seikkailugeeni) vaivaamalle duracell-pupu-sielulleni? Ja mitä siitä olen voinut tarjota niille, joille matkakertomuksien kenties tuottamasta monitahokkaasta olisi sinausta. ”Elettiimpä ennenkin ja ojast oltta juotiin” (Aleksis Kivi).

Hyöty ei varmaankaan ole lähelläkään sitä haittaa, jota nyt kuitataan Maria-hurrikaanin tapaisista tihutyöläisistä: lisääntyneet hirmumyrskyt voidaan pistää näet ilmastomuutoksen piikkiin ja siinä taas niin mopo-, Zetori- kuin Concorde-liikenteellä on vissi vastuunsa, Titaniceista nyt puhumattakaan.

Onko mitään sitten toiseen vaakakuppiin ”Vae victis”-punnukseksi (v 390 eKr Brennon-niminen matkaaja pilasi kerralla tuolla lauseella biosfäärin mahdollisuudet: ”Voi voitettuja”)?

Eipä taida isosti olla. Vain syvä katumus jää seurakseni tuosta kuudenkymmenenkuuden vuoden vaeltelusta kartassa vielä aika viheriältä näyttävän pikkuruisen planeettamme pinnalla.

Laskin kurillani kulkemieni maa/meri/ilmamailien määrän ja niissä reissuissa kuluneen ajan suhteessa pian yksikahdeksatta vuotta kestäneeseen elämääni. En vaivaa vieraitani tuloksilla enkä hiilijalanjälkeni suuruudella.

Riittää, että erään vieraani kiusallisena kokema syksyn 2017 alakuloni jatkuu. Ei se sairautta ole, pikemminkin tervettä.

Päivän teemat Normandiassa olivat rauha ja korruptio. Ei niistä senkään vertaa siivoa päivitystä olisi saanut kuin tästä varttia vaille täydestä pallonvalloituksesta.

Kuva: tämän hetken satelliittinäkymä siitä osasta palloa, jossa aivan viime aikoina olen pyörinyt. Muiden mukana ja tavoin.

Valkoisessa ympyrässä sijaitsee kuopuksen koira, sinisessä sen kuopuksen faija. Muu perhe on sitten muualla, mutta kartalla kuitenkin