Oo Hiio Hoi

+9, pienenevä puolikuu muljahtelee aamuiselle lehdenjakajalle ja -noutajalle. Lehden nouto on aistitesti. Jo postilaatikkoa koskettaessa tietää, ovatko ”sontasiionit” lootassa. Sormenpäät haistavat tänään viidettä käydessä, että ovat: Demarin ikikatkera ex päätoimittaja siellä kakkii taas omaan pesään (Jukka Halonen, Lapin Kansa 12.9. s A2).

Etelässä asusteleva väärti viestittää vain 11 astetta lämpöisempää – huomenna siis sinne, ”espanjatar olen sorja…”. Takaisin +30C:sta lauantai-illaksi huurteisen Nätti Jussin ensi-iltaan (Lapin Alueteatteri, Rovaniemen teatteri, väliaikatarjoilut ”21”).

Kotikylässämme on tavannut olla kolme kauppaa: jokivartisille, rasvanahkaisille ja porvareille.

Jako on hiukan muuttunut, mutta idea ei.

Eilen Ylämaista palatessa poikkesin Jokivartisten kaupassa noutamassa Veikkausvoittoa. Panos 10, tuotos 2,8, politisoitunut 3. sektori kuittasi siis 7,2 miinus kulut.

Kaupan porstuassa tuli vastaan pieni mustapartainen mies. Kättelimme kuten tovereilla on tapana:

”Koko talo on täynnä sotahulluja ihan niinkuin 1930-luvulla” hän raportoi.

”Vähän niinkuin Rosan alias Ylävaaran Annin uunituoreessa Kariniemi-sinfoniassa?”.

”Just niin, nyt Willamot ja Walleniukset erotellaan akanoista, pakanoista ja jäihin keksillä survottavasta palmunlehvä-kansasta”.

No, eihän oikeassa elämässä historia tietenkään toista itseään eivätkä markkinat ja raha ratkaise ”juurikin” just mitään vaan Kansan Tahto ja Pohjolan Työ.

Kättelimme uudestaan ja erosimme. Minä noudin voittoni ja hän Koskenlaskija-pakettinsa.

Parkissa vielä heilautimme käsiämme autojemme laakeiden, lämmitettävien etuklasien läpi.

Sellaisia bulevardimaastureita, jotka erittävät typen oksideja. Tappomeininkiä?

Yöllä taisin miettiä, kumpaa Rosaa pitäisi pelata: avionsa tuhrannutta vai ystävyytensä pettänyttä?

Meriläinen Liksom Ultra Bra.

Porvari-rasisti voitti suksidoping-maan vaalit, aamun kuvassa (-aLii- 12.11.-17) ei kuu siksikään pahemmin punastele.