Kerro tarina – The Story, Please

Taivas on vaalenemassa, pilvessä.

Koska olen valmentanut jalkapallossa Liverpool-nimistä joukkuetta ja ollut mukana perustamassa FC Santa Claus-nimistä, osaan ehkä lukea peliä. Kun Arctic Golf Finland niminen skotti-peli-seura laitettiin käyntiin, olin mukana ja taas opin lukemaan pelaajan ja pallon suhdetta. Vaikka golf-seuran nimi onkin raiskattu, jalkapallojoukkue on myyty kiinalaisille ja Liverpoolin nappulat ovat pian elämänsä ruuhka-ajasta siirtymässä ”minun puolelleni” eli harmaantumaan, en ole tuota pelin lukemisen vaistoa kadottanut.

Niinpä siis eilen, kun minut oli osoitettu rovaniemeläiseen miljoonien hintaiseen jalkapallokatsomoon istuimelle n:o 425, huomasin ”ettei tuosta, pojat mitään tule”.

Poistuin vartin kuluttua ja siirryin seuraan, jossa kerrotaan tarinoita.

Suomi ja meidän ”Kalevalamme” on iso tarina.

Suomen pohjoinen on tarinoiden kultamaa, isomusten valtakunta.

Niitä tarinoita, olivatpa ne itse rakettuja veneitä ja ruumisarkkuja, pinnalla pysyviä kanootteja, kirveellä veistettyjä karhuja, hurjia tauluja, seesteisiä valokuvia tai illan hämyssä sanailtuja kertomuksia, olen opetellut kuuntelemaan, haistelemaan, katselemaan ja hiukan tulkitsemaankin.

Toki itsellenikin vaatimuksia tohdin tarinan tekemisessä asettaa, mutta vielä on rima ylittämättä tai se on kerta toisensa jälkeen tippunut kannakkeiltaan.

On pitänyt oppia olemaan nöyrä nauttija, kun Särestöniemi, Kyyhkynen, Kariniemi, Kettu (Heikkinen), Mukka, Liksom (Ylivaara), Paasilinna, Raekallio, Kokko, Peura, herra Pekka Lanko tai Heikkilä satojen kollegoidensa kera pääsevät vauhtiin.

Jari Tervo: ”Meidän Lappimme Tarina”

Eilen oli vauhdissa Torkko.

Se sama, jonka sukulaisnainen Carol  kisasi republikaanien ehdokkuudesta Ameriikan presidentin virkaan Donald Trumpin kanssa äsken.

Tällä kertaa viiden miehen turistelijajoukko kuuli, millainen on ollut oikea Annikki Kariniemi, everstin leski, opettaja ja kirjailija:

”Haista Sinä Paasilinna oiiikeein piiitkää vittu kuin haravanvarsi” kuvaa hyvin sitä, millainen armoitettu rämäpää Pohjanhovin juhlassaan jätti lähtemätöntä jälkeään nuorempien läsnäolijoiden mimosanherkkiin sieluihin.

Sekä Anni Ylivaara, siis Rosa Liksom, että Annikki Kariniemi asustelivat pitkään Nuuskakairassa, satujen ja kulttuurin ihmeellisellä syntyseudulla.

Taidanpa tänään kipaista ostattelemassa Ylivaaran kertomuksen Kariniemestä, kansakoulunopettajasta, jota yksikään hänen oppilaistaan ei unohda eivätkä nekään, jotka näitä piitkään vitun juttuja kuuntelevat hämäränhyssyssä niitä eteenpäin välittääkseen.

Television eilisiltaisessa ”luontoillassa” (Enbuske & al) esiintynyt toinen Rosa kynsiin rakentuvine vulva-teoksineen joutaisi matkustaa Lappiin opiskelemaan varsinaisen vitun tarinaa. Se ei haise hyvälle.

Aamun kuvatarinan (-aLii- 8.9.-17) joka on tv-vastaanottimemne viereen (tänään ”Vain elämää” 20:00, mukana Cheek) itsensä ripustanut, on laatinut Anni Ylävaara, mutta ei ole sitä signeerannut. Olisikohan siinä Annikki opettamassa Rosaa?