Millenium-tonnarit

Lämpötilaero yön (miinusta) ja päivän (ei ihan hellettä) välillä on kuin huhtikuussa, mutta nyt ei ole hankikantoa vaan poimimattomia sieniä. +3,5C, sumu.

Lauantaina ohitti yksikahdeksatta-pyykin Paavo, joka hoiti yksin Suomen ulkopolitiikkaa koko toisen maailmansodanjälkeisen ajan. Saman rajapyykin ylitti jo kesäkuulla Erkki, joka on yksin hoitanut Suomen ulkopolitiikan tällä vuosituhannella, ennen kolmatta maailmansotaa.

On siinä kahdelle Ådvard Propp´lle aika lailla valtaa ja vastuuta kertynyt. Samalla on pidentynyt se teksti, joka painetaan, kun kavereista joskus aika jättää. Siihen tosin voi mennä niin pitkä aika, ettei painettua lehteä enää ilmesty.

Tutustuin näiden 1946 syntyneiden kaverusten maailmaan paitsi aikalaisi/e/na, myöskin erikseen ihan sattuman kaupalla miettiessäni kahta vuonna 1900 syntynyttä miestä ja heidän elämäntyötään. Erityisesti mietin sitä, mitä noista kaksitonnareista jäteistä on jäljellä.

Mitähän meistä 1946 syntyneistä on jäljellä. Kun meidän isistämme on niinkin vähän.

Lehteä hakiessa maisema on niin kuolemalla kuorutettu – ruska alkaa, sumu peittää – että tällaiset päivitykset käyvät ketterästi. Erityisesti, kun olen käsittelemiäni henkilöitä aika lailla nuorempi (Rytkönen, Kekkonen, Tuomioja ja Väyrynen ovat minua vanhempia, jokainen).

Paavo Väyrynen oli viime vuosituhannella 6000 vuorokauden ministeri, Erkki Tuomioja tällä vuosituhannella hätyytteli 5000 vuorokauden rajapyykkiä. Molemman pysyivät elossa. Ådvard Propp on ruotsalaisten käyttämä pilkkanimi niistä, jotka eivät älyä väistyä nuorempiensa tieltä: Olli Tulppa.

*

Aamukuva (-aLii-3.9.-17): ”Mitä tapahtuu todella”, kuvallinen vastineeni Radio Yle 1 päivän mietelauseelle, jollaisena on palanen Pentti Saarikosken runoa vuodelta 1962, kun oli JFK, Kuuban kriisi, Tsarbomba ja Koivulahti, mutta ei vielä Paavoa tai Erkkiä johtamassa Suomen ulkopolitiikkaa.

Runon pointti on Berliini. Aamun kakkosuutinen on, että kumpikin tuleva Saksan johtajaehdokas aikovat heittää Turkin yli laidan. Berliini on puhunut (Mika Waltari, Mikael Karvajalta). Minulle on opetettu, että kannattaa valita viholliset Koreasta ja ystävät Saksasta. Ystävät Rankasta ja viholliset Japanista.

Näytin aamun kuvaa vakinaiselle toriparlamentillemme. Tuomio oli yksimielinen: ”Raivaa tuo rääseikkö pois. Jos tarvitset apua, sitä saat”. Ergo: Vaihdan torillakäyntiaikaani ja kiitän sattumaa siitä, että torikahvio sulkee ovensa talveksi kahden viikon kuluttua.