Toasted iPhone 8

Pilvet kiitävät taivaalla kosteassa säässä (+7C) kohden pohjoista matalalla. Samalla taivaalla kiitää tänään aika likellä kolmenkymmenen pyramidin kokoinen asteroidi, jota ei siis pilvisellä etelätaivaalla näy.

Mutta maailmanlopun siinäkin voi joku haistaa. Kun revontuletkin jo kuluneella viikolla leimahtelivat täysillä.

Kotonani oli jo 1950-luvulla leivänpaahdin, mutta 2010-luvun Englannissa ei vehnäleipäkolmioita ole sellaisella lupa paremmissa perheissä paahtaa vieläkään.

Neliönmuotoinen ”Brexit/magna carta”-leipä on paahdettttava hellanrautojen päällä, joita kuuluu kuumentaa avotulella. Neliö leikataan kulmasta kulmaan kahdeksi kolmioksi vasta paahdettuna. Tämä siis Dowton Abbey’n ja Dianan (sit tibi terra levis) Englannissa, saksien ja normannien maassa, vuodesta 1066 aD. (Hastingsin taistelu, muistattehan, oikeiden aboriginaali-brittien taipaleen loppusinetti).

Jotta Suomen baski-geeneillä varustetulle alkuperäiskansalle ei kävisi samoin kuin Englannin kelteille, päätin eilen kahdestakin isomerkityksellisestä asiasta, jotka asiaa tunteva tunnistaa kirjaimista ČSV.

Historian lehdet havisevat.

Takaisin leivänpaahtimeen, jolla tänäkin aamuna ennen lääkedosetin lataamista lämmitin yksinäiseen sarastukseeni yhden karjalanpiirakan ja pikkuruisen korvapuustin.

Niillä palkitsen itseni siitä, että lääkkeet.

S. Jobsin autotalliverstas esittelee nousuviikolla kaksi uutta leivänpaahtimeen sopivasti mahtuvaa ”äly”-puhelinta. Toisessa (7s) on kaksi, toisessa 3. Niin että mitäkö? En nyt juuri muista (GB?), mutta tiedon määrää ja käsittelynopeutta niissä kuvaa se, ettei niissä tarvita aina mielestä katoavaa PIN-koodia korvaamaan sormenjälkeä. Riittää, että niitä katsoo ”sillä silmällä” ja tie gigabittitaivaaseen (3D) on avoinna.

Tuo ”katseella seurattava” känny tosin ei ole mitään siihen verrattuna, joka Jerusalemin hebrealaisen yliopiston historian professori Hararin (s 1975, kuten esikoisenikin) mukaan on käytössä vielä kuluvalla vuosisadalla. Kännyn prosessorit ja muutkin sirut ja surut silpaistaan paine-pyssyllä ihon alle, jossa ne omia aikojaan kasvavat älyllisesti mittoihin, joihin ihonsa alla rakkaudella tai rakkaudetta toimiva ”isäntä/emäntä” ei ollenkaan yllä saati että viitsisi.

Kokonaisuuden nimi on ”Homo Deus”.

Sellainen homo ei vahingossakaan laita iPhone 5s-8g-kännyään leivänpaahtimeen saati puuhellalle päästäkseen nauttimaan siitä aamurapeana tai -äreänä.

Jos ei sitten asteroidi…

 

Aamun kuva: seuraavien neljän viikon lääkkeet ”done” – nyt on enää niiden popsimisen vaiva: paahdetun leivän tai Samsungin särpimenä.

 

Syyskuun toisen poiminta Harmaasudelta, Runo 3009 / ”Voittamattoman auringon päivä”/ Sillä silmällä: kaksi viimeistä säettä:

”On pitänyt oppia havaitsemaan – sitten sisäistämään

ja loppupeleissä jopa hieman käsittämään,

äkkäämään luonnon yksinkertaisen rujouden karkeus;

sen vastakohtana monimutkainen kauneus.

 

Sillä on toki nimikin – toki sillä nimi on,

ei kahta puhetta

vaan kun ei muista, niin ei sitten muista.

wiisaampi pitäisi olla.”