Carpe Diem

Nähdä itsensä hetkessä (aamun kuva 25.8. 2017, peilissä aamun sää; ensi yöksi luvattu tuntureille ensilumi!).

Nukuin aamulennon ohi. Toivottavasti sitä ei tapahdu huomisaamuna, koska boarding pass on jo printattuna matkasalkussani.

Vaikka tunnenkin itseni syksyn kuolleeksi lehdeksi peilin alalaidassa, on ennen Lutherin ja Bachin sekä Sinikka Salon (Wittenberg, Leipzig, Berliini) kohtaamista hyvä syy listata seitsemän vuosikymmenen asioita Aamulehden Pitkon herättämänä.

Pitkon kannanoton luin fb:sta, jonne sen linkitti minun elämäni kaupunginjohtaja, Matti Pelttari.

Synnyin rauhaan, mutta sodan (Lapin sota) aikana siitettynä. Elin rauhan aikana, koska Korean, Vietnamin, Afganistanin, Irakin, Balkanin tai Syyrian sodista ei oteta. Ei myöskään Falklandin, Etelä-Sudanin tai Ruandan sodista. Muiden muassa.

Koko elämäni ajan on sodissa ja väkivaltaisesti kuolleiden ihmisten määrä vähentynyt niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Samoin nälkään kuolleiden ja ylipainoisten määrä.

Koko elämäni ajan ovat äidit ja isät yhä enemmän tulleet tietoisiksi vastuustaan seuraavista sukupolvista, lapsistaan, heidän ikätovereistaan ja jälkeläisistään.

Huoli biosfääristä on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Vai kuvitteleeko joku, että Münsterissä 1648 tai Münchenin kokouksessa 1938 joku olisi muistuttanut sodan ympäristölle vahingollisista vaikutuksista.

Edelleen näyttää siltä, ettei 1618-48 käydyn 30-vuotisen sodan (nimi jälkikäteen keksitty) inhimillistä tuho- tai taloudellista elvyttävää vaikutusta omaan aikaansa ole ylitetty.

Entäs se, mitä aamun kuvassa näkyy peilin takana, tuon hoitamattoman juhannusruusupensaan räsekköisissä uumenissa?

Oxfordissa sivistynyt, Jerusalemin Hebrealaisessa Yliopistossa historiaa tutkiva ja opettava Harari (s. 1975, esikoiseni kanssa samana vuotena) näkee tuon sekaisen pensaan katastrofina lajillemme (homo sapiens, n 400 000 v vanha laji 14 000 000 000 vuoden historiassa).

Hararia edelsi jo ennen hänen syntymäänsä Pentti Linkola, jonka perheen ja muutkin juuret olen lähteistäni tarkasti selvittänyt.

En tiedä näistä harareista ja linkoloista, mutta itsestäni ja perheestäni tiedän. Aika tarkasti tiedänkin, viimeistään Suomen sodasta 1808 ja Koljonvirran taistelusta alkaen. Siinä taistelussahan Sandels voitti ja loppu onkin (OLVIn) historiaa.

En taida lähteä uskonpuhdistajana, säveltäjänä ja pankinjohtajan kuulujen ihmisten jäljille syyttävällä ja menneisyydestä selviämis-motivaatiota etsien. Lähden niinkuin otsikkonikin, hetkeen tarttuen.

Matkaevääkseni otan rovaniemeläisen psykiatrin, kahden tieteen tohtorin järjestyksessä neljännen, uunituoreen runokirjan

Jorma Laitinen: Matkalla kaiken aikaa (Väyläkirjat 2017)

Poimin sieltä Teille, arvoisat vieraani, pienen maistiaisen:

 

Mehiläiset lentävät kukasta kukkaan

ja muurahaiset ahkeroivat

niinkuin aina ennenkin.

Uutta ajattelutapaa ei tarvita.

Sen vakiinnuttaminen olisi

aivan liian vaikeaa.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Carpe Diem

  1. Carpe Diem 25.8.17
    Lapin sota päättyi muistaakseni vapuksi 1945.
    Siitä on Antin syntymään n.17 kuukautta!

    Esko

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.