Lajin kohtalo – Don´t Panic

Aamutupakalla terassilla, jonka pinta kiiltelee +14.5C:ssa, ei tarvitse vahtia etelänlentoa – sitä ei sunnuntaisin ole. Kaksi lintua on äänifloorassa seurana, peippo ja kurki.

Vuosi vuodelta syksy tulee kahtena aaltona: ensin sadonkorjuu, sitten ruska. Helle räjähtää salamoin ja myrskyin sateeksi, joka muuttuu lumeksi. Pohjoisen elopiirin siunaus lie, että vuodenaikoja on kahdeksan. .

Se, mikä vuodenaikojen ohella muuttuu, on sukupolvien vaihtuminen seuraaviin, ja se muuttuu peruuttamatonta vauhtia – tai sen hidastumista.

Enää eivät 60-vuotiaat luovuta viestikapulaa vaan pitävät siitä kynsin hampain kiinni vielä seitemänkymppisinä trumppeina ja putineina, niinistöinä ja kaarle kuudestoista kustaina, liki satavuotiaina elisabetheina.

Tuo ei voi mennä seurauksitta, koska kaikki ihmisen moraali-perimä – geenit, epigeenit, persoonallisuuden kehityskaari – on rakentunut nopeammalle väistymiselle ja joutuisammalle vallansiirrolle.

Aleksanteri Suuri kuoli alle kolmekymmenvuotiaana. Nykyisistä todellisista soroksista liki kaikki odottavat jatkavansa sataan vuoteen.

Se on aika hurja havainto.

Yhä useampi ystäväni on viimein saanut luettavakseen Pekka Kuusen ”Tämä ihmisen maailma” (1981) seuraajan eli ”Sapiens Ihmisen lyhyt historia”.

Sitä mukaa, kun näiden nykytolstoiden ja dostojevskien viesti avautuu nupustaan, syntyy yhä erikoisempia tilanteita sukupolvien ja yli-sukupolvien välimaastoon.

Mitään tällaista ei ihminen ole 300 000 vuoden taipaleellaan aiemmin kokenut eikä siis omaa käsitteitä tai viisauden siirtymiä sellaisen kohtaamiseen.

Mitä välineitä tällaiseen babyboomersien lähes ikuiselta vaikuttavaan elämiseen ja sen elämän pakonomaiseen suojelemiseen viimeiseen hengenvetoon asti (ja siitä eteenkin päin) ihmisellä on?

Ei mitään, ei yhtään mitään.

Wahroosit, erdoganit, jaappanin keisarit ja naurusaarten kuninkaat hallitsevat hallitsemistaan keräten ympärilleen ”kaunis on kuolla kun nuorena kuolet”-joukkoja, joiden ainoana tehtävänä tuntuu olevan yli-ikäisten, nimiloppujen iso-iso-vanhempien suojelu ja ruokkiminen niillä ravinnoilla, joiden parempi kohde olisi juuri syntyvät.

Voiko tätä sanomaa vetää yhteen sillä lailla kuin sen joku aika sitten kirjoitin.

Älä murehdi menneisyyttäsi vaan keskity seuraajiesi tulevaisuuteen

Kun kaikki tietoverkot ovat niiden hallussa, joiden tehtävä on puolustaa tuhoa ja ehkäistä uuden itämistä, kasvamista ja vastuusasemiin siirtymistä.

Ehkä joku huomaa saman ja lähtee etsimään ratkaisua.

Se ratkaisu ei tule olemaan helppo – erityisesti selitettäväksi niille vallanhaltijoille, joiden on määrä olla ratkaisun kohteina, ei sen tekijöinä.

Kuva: (-aLii- 23.6. 17: ”Lähtö”)

Tiedän, ettei kaikilla ole  pääsyä Jaakko Lyytisen tänä aamuna klo 02:00 julkaistuun tekstiin, mutta:

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005322879.html