Karvinen

Säällinen lämmin ja lenseä ”climate” lehteä hakiessa (+14C), hiukan vettä auton etuklasilla, lennot Oulun yli etelään lähtevät napapiirin kentältä kuin kello.

Ystävälläni on keltainen, hyvinvoivan oloinen kissa, jonka arvelen pitävän italialaisesta eväästä. Pyynnöistäni huolimatta kissan nimeksi ei ole tullut Garfield (suom Karvinen). Tänään vähän ymmärrän ystäväni kaukoviisautta.

Karvinen yritti tappaa Kemijärven ja nyt on listalla maamme suurin riskiyhtiö, joka laajenee vauhdilla samaan aikaan kun maan päällä aiotaan kieltää diesel-autot kokonaan ja polttomooritkin  yli puoliksi.

Maailmassame on koko ajan, siis joka hetki, ilmassa 30 000 isoa lentokonetta ja se taitaa olla aika lailla isompi ongelma kuin pihassamme oleva naku.

Tämä ihmisen tapa vaurastua, joka Suomella jälleen kerran on käytössään orvon ja pienen valtiomme rakentaessa 2018 talousarviota ja 2019 raameja, on hektisessä uutisvirrassa jäänyt vakavampien asioiden varjoon.

Niinkuin Suomessa psykiatrisiin potilaisiin kohdistuva tahdosta riippumaton hoito, jossa pienen on helppo välttää vastuutaan valikoimalla ketterästi (agile). Palaan asiaan.

Minä jään siis miettimään niitä vakavampia asioita, mutta muistutan aina tavattaessa ystävälleni että ”kissa kiitoksella elää”, jotta hän varmasti tohtisi antaa Karviselleen riittävästi lasagnea ja unta.

Niistä kissa pitää.

Aamu kuva (-aLii-): ”Ack men tiden, tiden, när den är förliden, kommer ej igen”

*

Aamuhartauden pitäjä  (Radio Yle 1, Viena Inkeri Lounela Asikkalasta) räjäyttää aamun metaforapankin: ”Ei kannata rukoilla pitkään, riittää että huokaisee. Kyllä Herra tietää pyyntöjen ja kiitosten sisällön ilman paternostereitakin.”

Huoh