Pienten voittojen mies

Kesää teettää, ahdistava valo ja raikkauden puute heti aamusta.

Tässä ihmisen maailmassa on miljoonakaupalla hildesheimeja, kouvoloita ja muita pieniä kaupunkeja, joilla on oma identiteetti. Kun kyynistynyt matkailija poikkeaa niiden toreilla, turuilla tai putiikeissa, hänelle ei jää näistä pelkosenniemistä tai corleoneista muistijälkeä.

Latvian, vai oliko se Liettuan, entinen presidentti yhdessä Nokian entisen pääjohtajan kanssa halusi korjauttaa asiaintilan: 100-300 metropolia riittää tälle ahneeksi, saidaksi, raiskaavaksi ja valehtelevaksi jalostuneelle viisaalle, ympäristöään tuhoavalle ihmiselle (homo sapiens sapiens).

Matkamme varrelle kelttejä etsiessämme osui kaksi Royal Airforsen syntymäni vaiheilla kivikauteen pommittamaa kaupunkia. Itse asiassa niiden nimet eivät ole kovin tärkeitä (Kassel ja Ratsbauhof), eivät edes niiden ”tuhkasta nousee fenix-lintu”-tarinat.

Jotain eilisiltaisen keskustelumme perusteella on seurueemme ehkä löytämässä viidennellä turneellaan ”taidehistorioitsijoiden Euroopassa”.

Pienten katedraalien, suurten mausoleumien ja vallantäyteisten julistusten Euroopan.

Tällä erää siis Hildesheimista, Travemündesta ja Kasselista, huomenna jo Ranskan ylängöiltä ja Brysselin kokouksista.

Oman elämänsä ”keltit”, siniharmaat silmät ja vaalea tukka.

aamun kuva (-aLii- 1997): st gatien des bois (Ranska) leipurin paja 1700-luvulta