Piikki on auki

Sää on niinkuin heinäkuun lähestyessä tapaa olla: näillä mennään (+8C, ei sada).

Jouduin eilen kahdessa päällekkäin toteutuneessa tilanteessa viimeisellä ”työ”-tunnillani todistamaan karmeata, jo ennestään tietämääni asiain tilaa.

Meillä on länsimaissa piikki auki ja kärjessä marssivat pohjoiset hyvinvointiyhteiskunnat. Sain näet kuulla työnantajani edustajalta käyttäväni yhteisiä varoja väärin (”syyte”kohdat saatavissa minulta tai keltä tahansa antilta) ja sain todistaa, kuinka työnantajani tekee samaa, mutta sata, tuhat, satatuhat kertaa tehokkaammin ja vastuuttomammin.

Tuo asiaintila saa minut voimattoman  raivon valtaan.

Olen päättämässä 300 000 000€:n kotikunnan, 300 000 000 000€:n maan ja 1000 000 000 000€: n maanosan asioista jo kolmattakymmentä vuotta maailmassa, joka kokonansa on noissa yksiköissä luokkaa 120 000 000 000 000 000 (000)€:n kokoinen, vaikka sillä ei olisi varaa kuin yhteen kymmenesosaan tuosta voimasta. Loppu on kasinokuplaa (lähde: Soros, Korkman).

Voimasta siksi, että hyvin tunnetut ja tunnustetun viisaat ihmiset toistuvasti todistavat, että suurimmat ihmisen luomat katastofit (siis sodat) syntyvät AINA siitä, että joku huomaa liikkeellä olevan rahaa eli varallisuutta, joka on kaapattavissa vain muita lajitovereita kasapäin eri tavoin surmaamalla.

Toistaiseksi suurin katastrofi ihmiskunnan, homo sapiens sapiens, 400 sukupolven historiassa on ollut 30-vuotinen sota, joka tappoi 60% sota-alueen ihmisistä, mutta ehkä odotuksissa on isompi räjähdys ihan pikapuoliin, jos eivät Napolin tai Yellowstonen tulivuoret tai herrat Trump ja Putin ehdi ensin. Ei siinä erdoganeja saati al Assadeja tarvita.

Kun tässä rakkaassa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme piikki on auki, se tarkoittaa veroina ja maksuina keräämämme rahan eli varallisuuden käyttämistä kaiken maailman hunsvottien ja onnenonkijoiden uusien autojen, asuntojen, lomamatkojen ja minkkiturkkien hankintaan. Non-evidence-based.

Meillä maksetaan tänä päivänä esim Ruotsissa ja Suomessa riihikuivaa setelirahaa tarkoituksiin, joihin kansalaiset uskollisina alamaisina ja veronmaksajina riemumielin suostuvat raivoten samalla niille, jotka hyvinkin tarkan etiikan ja moraalin omaavina pyrkivät säätämään, säästämään ja suuntaamaan viimeisenkin sentin sellaisiin toimintoihin, joissa näyttö tekemisen tehosta ja takuu siitä ovat mahdollisimman vahvoja ja pitäviä.

Esimerkkejä?

Omassa työssäni näen tällaista todella paljon – siis psykiatriassa.

Omassa poliitikon päättämis-tarjottimellani näen tällaista sata-, tuhat, jopa miljardi-kertaisesti erittäin usein ja paljon.

Ne, jotka näistä asioista todellisessa elämässä päättävät, eivät edes salaseuroissaan hiisku siitä, mitä on tapahtumassa ja miksi, mutta yhdellä katseella ja laatuviskilasin kilauksella hiljaisissa klubeissaan he osoittavat ymmärtävänsä toisiaan.

Näin tässä ihmisen maailmassa palkitaan niitä uskollisimpia:

”Menkää helvettiin – tai edes Ugandaan – siitä todistamasta”.

Hiljattain, juhannuksen aikaan, käytiin läpi Johannes Kastajan tarinaa, mutta hyvin visusti jätettiin kertomatta, miten ukon lopulta kävi. ”Rohveetta”, kuten hänet nimeää Marja Peura uudessa, mainion rujossa kirjassaan.

Siinä kävi niin, että kun hän puuttui huutavaan vääryyteen, hänen päänsä katkaistiin ja tarjottiin se hopealautasella sille, joka oli vääryyden tosiasiallinen syy ja vastuunkantaja.

Minä olen, kuten edellä olevista liki 3600:sta Arktisen puskurikapasiteetin päivityksestä lukijani VOISI huomata, todella vakavasti huolissani tästä asiaintilasta, jossa Martti Ahtisaari on vain huutavan ääni erämaassa.

Toivon hartaasti, että tähän silmittömään ”piikki on auki”-maailmaamme syntyisi pian iso joukko Martti Ahtisaaren kaltaisia, valtaan kykeneviä ja asetettavia ihmisiä, jotka sekä näkisivät, kokisivat, todistaisivat että toimisivat siten, että vauraus ei taas kerran aiheuttaisi sellaisia sotia, joista yhdessä pienimmistä eilen jouduin olemaan todistajana.

Kiitos, ystäväni Ilkka; hävetkää muut!

Aamun kuva: (-aLii-, Akseli Gallen-Kallela) Ihminen, joka aikanansa tiesi, ettei piikki ole auki ja nosti siitä liikkeen, joka vieläkään ei ole lakannut auttamasta – aikansa Ahtisaari, jovain (isoeno, giitu!)

*

Seuraavien 31 aamun aikana seurueemme (”Kahden taidehistorioitsijan kanssa Euroopassa 6.0”) siirtyy miettimään, mitä tapahtui, kun joku tuhat vuotta sitten maailmaamme – ”Tämä ihmisen maailma”, Pekka Kuusi 1981 – ilmestyi elävä, jolla oli vaalea tukka ja siniharmaat silmät. Aloitamme Matin kuolemasta.

Kelttien jalanjäljillä

(edelliset osat, 1-0 – 5.0, tässä samassa ketjussa edellisinä viitenä heinäkuuna: Tonava, Magna carta, Hannibal, 30-vuotinen sota, Uganda)

Perästä kuuluu, sano torventekijä.

Mainokset