Torimuijain tarinoita

Kesäsäitä pitelee, terassin pinta yöstä märkä, åtta grader.

Turussa, joka vieläkin on Suomen oikea pääkaupunki, on kauppatori ja Puutori. Kuopiossa, maan vääräleukaisten City´ssa, Pikkuisen Pietarin toreja on vaikka muille jakaa – ja niin niitä jaetaankin.

Rovaniemellä, Suomen tunnetuimmassa Stadissa, on Vanha tori, Kauppatori ja Lordi´s Square. Sitten on vielä Ounasrinne ja Kunnaksen Kennel.

Nyt kaiken maailman torimuijat ovat alkaneet vaatia torien sulkemista, koska minä käyn väärällä, kahden torikahvion torilla, mutta Valo oikealla. Näitä Pelkosenniemistä tulee, vaatijoita.

Kouvolassa, josta ole lapsuudessa ollut kotoisin siinä kuin Pirkka-Pekka Peteliuskin, on useita toreja. Kuusaa, Myllykoski, Sippola, Voikka, Vuohijärvi, Hansa. Muiden muassa.  Yhdelläkään en koskaan enää käy Matin kanssa aamukahvilla. Mutta kukaan ei ole siellä niin pelkosenniemeläinen että vaatisi yhdenkään torin sulkemista. Siellä päin, Valkealassa esimerkiksi, markkinat ratkaisevat sen, missä tori on, missä sitä taas ei ole.

Tukholmassa, joka on Suomen todellinen, satoja vuosia tehtävänsä kunnolla tehnyt pääkaupunki, on Sergelin tori ja sitten se elokuvateatteri, jonka kulmassa Palme ammuttiin ja se tavaratalo, jossa Lind puukotettiin. Molemmat kuolivat ja heidän muistokseen EU:ssa (siinä flaamien ja valloonien välimaastossa) on sekä tori että kokous-sali.

En voisi kuvitella, että kävisin esikoisen kanssa Naantalissa torilla kahvilla, jos linja-autoaseman kahvio on avoinna.

Antakaa nyt hyvät pelkosenniemeläiset ja savukoskelaiset meidän pitää torimme ja muijamme. Heidän räpätystään  on hilloja ja perunoita ostaessa ja kukkia sureville omaisille valikoidessa tosi somaa kuunnella tai sulkea siltä korvat.

Ne juokaleet ”keski-ikäiset” miehet ja tavarataloillaan shoppailevat ämmänretaleet pitäköön Sampo- ja Revontulikeskuksensa ja Valolle on varattava yksi viikonloppu Vanhalla torilla. Olipa Antintalo missä päin 8200 neliökilometrin kaupunkiamme tahansa.

Aamun kuva (Ukko Liikkanen, 2011): ”Muuten olen sitä mieltä, että virtuaalisia naisia ja miehiä ei saa ylittää autolla Rovaniemen Hallituskadun suojatiellä, siinä Tupsun nurkalla, vaikka kiire torikahville olisikin

*

Olen pikkuhiljaa pakkaamassa ja piirtelemässä Euroopan kartalle keltaisella päällepiirtokynällä reittejä. Sitä tehdessä muistan, että kesän lopulla odottaa vielä kaksi matkaa Euroopan sielun syvyyksiin: Leipzig ja Tuomas-kirkon kanttori Lutherin Wittenbergin höystein. Sitten vielä Venetsian Biennale alkusyksystä.

Johan Sebastianin elämä on oheisessa linkissä taiten kerrottu, suosittelen lämpimästi. Lutheriin palaan sitten kun on sen aika.

http://areena.yle.fi/1-4135347