Kitkan Viisas

Vielä ei Ounaskoski ole jäätynyt, mutta liki 0 C:ta lämpömittari on yöllä käynyt. Harmaista pilvistä tihuttaa ohutta vettä, ei vielä lunta. Gott sei Dank, on työpäivä, tämä kesäpäivän seisaus.

Onneksi on vajassamme takkapuita riittämiin.

Olen tapaillut hiljattain itseäni vanhempaa ja pitkätukkaisempaa miestä pariinkin otteeseen arjen vapaahetkinä. Hän puhuu, jos mahdollista, vieläkin enemmän ja viisaampia kuin minä aamuäreyksissäni.

Muuan teemamme on asemamme sukupolvien ketjussa. Toisaalta olemme primus inter pares (parhaita vertaistemme joukossa) pelkästään valkoisten hiustemme kanssa ja takia, toisaalta olemme ylpeitä seuraavien sukupolvien menestyksestä. Ikäänkuin se olisi meidän ansiotamme, ei synnyttäjien. Ikäänkuin viisautemme vielä enemmän jalostuisi, kun olemme sitä pentueellemme osaavasti koutsanneet – valmentaneet.

Ja kissan paskat, sanon mielessäni.

En lausu kuitenkaan ääneen, koska tuo toinen ”harmaa” on selvästi myös ärsytettävissä ja sitten menee sekin vähä mahdollisuus vertailla kokemuksia samassa suurten ikäluokkien vähitellen kuntoutuskoteihin ja krematorioiden oville siirtyvässä köpö-kansassa.

Yksi ihmisen kunnioituksen muoto on antaa ei-ihmis – asioille persoona, ihmisellinen ominaisuus. Ukko-Koli, Kitkan Viisas, ISIS-koira, Mansikki, Hessu Hopo…Smurffi ei kuulu joukkoon, koska sellainen on HSL:n lipuntarkastaja, ei PS-pakolainen.

Kun jää hetki aikaa ja on energiaa miettiä, alkaa nähdä merkillisyyksiä. Ihminen kaivaa jumalansa, jos ei kirkon Jumala kelpaa, vähän vaikka mistä. Ja vanhemmiten se vasta niitä ottaakin. Se on ”jumalattoman” yksinkertainen prosessi.

Nyt on hillan kukinnan aika. Kukkivasta kasvista syntyy erämaasuon kultainen eväs, jos sille löytyy pölyttäjä. Hillan pölyttäjinä tärkeimpiä ovat Maija Mehiläiset ja Matti Muurahaiset, mutta Simo Sääskillä ei tuohon ole mitään osuutta.

Auta armias, jos se Maija tai Matti osuu sisätiloihin: sitä tappamisen mäiskettä!

Muun elinpiirin inhimillistäminen on mielenkiintoinen ja paljastava akti. Siksi paljastava, että mitä enemmän me näemme elinpiirissämme (biosfääri) somia ja hellyyttäviä ”ihmis”-olioita ja hahmoja, sen vähemmän meille jää aikaa, tilaa ja energiaa omien ihmistemme kanssa välittämiseen. Tarkoitan 7 500 000 000 Telluksella tallovaa, pakenevaa, nälkiintyvää ja viisastuvaa lajitoveriamme.

Kitkan Viisaansa sankari pyydystää hyvässä tarinassa yksin. Jos tuo suuri, harmaa ja yksinäinen sitten verkoillaan horjahtaa, takertuu pyytöönsä ja hukkuu, sen parempi jälkeenjääneille.

”Hän kohtasi Ahti-jumalansa, levätköön vesien osaaja ja Viisaan pyytäjä rauhassa ja kunniassa”.

Yksi hiljattain lähteneistä haudataan Euroopan sankarina viikon kuluttua lauantaina Strassburgissa ja Ludwigshavenissa. Oma Yleisradiomme kirjoittaa e-sivuillaan hänestä tänään osaavasti:

”Helmut Kohl oli Saksan pitkäaikaisin liittokansleri. Hän oli virassa 1982-86″!. Kuvatekstissä rundradiomme lisäksi kiinnittää lukijan huomion viestiin: ”Kuvassa Angela Merkel nauraa”.

Sit tibi terra levis

(kepeät mullat, jotta koirat pääsevät kuolleen luita vaivattomasti järsimään)

Kuva (Hilkka Liikkanen, Venetsia 2014): Pian sataa ensilumi – huomenna päivä jo on lyhyempi, aurinko vähäisempi