Hardwickin napakymppi

Satelee pikku hiljaa lämpöiseen maahan.

Filkkareilla ( Sodankylä XXXII Midnight Sun Film Festival) mykisti mykkä filmi Mannerheimista ja Airosta, mutta laulatutti Neil Hardwickin draama Blackista ja Whitesta.

Nälkä katosi PP Peteliuksen lihapullilla Punaisessa Ketussa.

Tässä iässä alkukesästä ja loppukeväästä kohtaa niin useasti ja niin koskettavaa draamaa, että olen mieluummin tänään lyhytsanainen.

*

Neil Hardwickin elokuva lauantain ja sunnuntain välisen keskiyön auringon alla ylitti reilusti minun tähänastisen kokemusmaailmani rajat. Tarina, nimeltään ”Jos rakastat”, kertoo maahanmuuttaja- ja huippupoliitikkoperheen törmäyksestä, todella törmäyksestä!

Tarinassa on runsaasti viime vuosien ”vakavampaa” suomalaista iskelmämusiikkia ja yleisö sai osallistua karaokena kertomukseen. Ja yleisö, sadat eri-ikäiset, tonkankokoisesta vaariin ja mummoon, myöskin osallistui kapsehtien lopulta ”stagelle” tanssimaan ja laulamaan.

Ehkä tuollaista on koettu lestadiolaisissa seuroissa, onnistuneilla rock-festareilla, ehkä myös ”Parfum”-sagan yhteydessä.

Prinsessa Adalminan Helmi, kuten Hardwick elokuvansa viestin esipuheessaan kuvasi, tuli yhteiseksi omaisuudeksemme eikä tule konsanaan kulumaan  sieluistamme pois. Kuudensadan performanssi, johon koko väki tuntui sulautuvan.

Neilin napakymppi, jossa me olemme nyt osallisina.

 

Kuva (-aLii): Midnight Sun never sets