Huijareita ja komeljanttareita

Kylmänlainen arktinen yötön yö, +6,5C. Vasta Sodankylän Filmijuhlilla kolmen yön kuluttua alkaa sataa – niinkuin asiaan kuuluu. Ei ole sitten sääskiä, hyttysiä eikä räkkää Aki Kaurismäen eikä seurueemme vaivoina.

Olen sillä lailla vakavamielisestä perheestä, ettei kotonani juurikaan valehdeltu. Paitsi yhdellä, kovasti hyvin oppimallani tavalla: kaikkea ei koskaan kerrottu. Mutta se, mitä kerrottiin, oli konkreettisesti totta ja sellaiseksi osoitettavissa. Näin opin pienestä pitäen sen, mitä todellisuudessa on kotikylän ja -maan(osan) päättäjien ja hauskuuttajien naamioiden takana. Tuli siinä valaistua pappi, nimismies, apteekkari ja ”der Herrn Doctor H.”, mutta myös viulu-, piano- ja keikkamuusikko-köörien todellinen elämä. Ja roolit. Melkoista jazzia ja Tulitikkuja lainaamassa.

Teatterin hallituksessa olen ollut jonkun vuoden, mutta toinen vanhemmistani oli samassa asemassa liki koko lapsuuteni ajan. Teatterikirjailija oli vakiovieras kotonamme viikonloppuisin kertoilemassa meille alakoulun pojille, mitä sodassa ja evakossa oikeasti tapahtui. Myös se valaistiin minulle perusteellisesti, mitä keskitysleirien saaristoissa ennen II maailmansotaa oikeasti tehtiin. Valaisija oli ollut mukana ja hänellä oli tunnustamisen tarvetta, minulla taas kielitaitoa. Sääli, etteivät mukana olleet omat lapseni olleet oppineet saksaa, koska keskustelua ei käyty auf Finninsh.

”Wir haben dann nicht alles gewusst oder verstanden”

33 vuoden aikana poliittisena päättäjänä ja 50 vuoden aikana uteliaana ja melko nopeaälyisenä psykiatri-lääkärinä olen toistuvasti voinut valaista itselleni omasta sielustani ja sen liikkeistä käsin peilaten, mitä maassamme vaikkapa viimeisen viikon aikana on tapahtunut.

Tilasin heinäkuun Euroopanmatkan seurueellemme liput teatteriin kesäkuun viimeisen  päivän illaksi.

Viaporissa komeljanttarit näyttelevät kelttien sivistymisen tarinaa. Tuon näytelmän nähtyämme menemme katsomaan, onko ohjaajan, tuottajan, kirjailijan  ja näyttelijöiden tuotanto totuudellinen. Katsomme sen Kasselin, Brysselin, Bayeux´n, Nantesin, Poittiersin, Bordeaux´n ja Guernican tasalta.

Aleksis Kivi on Suomen 1800-luvun ehdottomasti merkittävin keltti:

Elettiinpä ennenkin ja ojast´oltta juotiin”.

Kari Heiskanen: ”Jälkimaailma, älä anna periksi”, Aug Ehrensvärd (hattu), Viaporin Susisaari, Tykistönlahdesta etelään, Kuninkaanportista pohjoiseen.

Se näytelmä, jota teatterin johtokunnan puheenjohtajan ammattitaidolla ja psykiatrin syväsielulla seurasin viimeisen kuukauden aikana ja jonka viimeinen näytös vielä on näkemättä, oli ja on hyvin arvoton. Ehkä lukuunottamatta niitä tuntemiani poliittisia päättäjiä, jotka vaihteeksi puhuivat totta ja joilla aina on ollut todellista valtaa. Siis sellaista, jolla 1990-luvulla devalvoitiin Suomen markka ja liitettiin maamme sekä euroalueeseen että NATOon.

He eivät ole komeljanttareita, koska heidän ei edes tarvitse osata näytellä. Mutta huijareita heistäkin on aivan liian moni.

Toistan vielä kaksi asiaa edellekirjoitetusta.

Katson asioita peilin kautta ja peili on minun sielussani, ei Sinun, arvoisa vieraani. Ja opin jo 3 litran maitohinkin kokoisena että totta pitää puhua, mutta kaikkea totta ei ole pakko sanoa. Valehtelua?

Ei, se ei ole valehtelua vaan se on vaikenemista.

Tätä meidän tämänkertainen puhuvien päiden kavalkaadimme ei jotakuta poikkeusta lukuunottamatta kesäkuun 2017 alkupuolella osannut tai tohtinut.

Yksi poikkeuksista asuu muuten maassa, jossa kelttiläisyydellä on vielä suurempi merkitys kuin Biskajan lahden rannalla. Minä vähän mietin, että hänestä voisi olla tulossa Suomen seuraava presidentti.

28.1. 2018 on ensimmäinen vaali-kierros.

 

Kuva (Antti Liikkanen, 2011): vas valtava valas, oik veikeä komeljanttari – kumpi haluaisit olla tai kumpaan luotat

Jukka Kemppinen 12.6. 2017: ”Asia on ajankohtainen, kun mikkihiiri-isänmaallisuus on niin muotia