Elämäntapa

Ei tunnu tulevan takatalvea: jos kunnolla vettä rommauttaisi, tulisi räkkä. Sukat laitan seuraavan kerran jalkoihini joko hautajaisiin tai syksyllä.

Kolmen sukupolven mittaisessa elämässä ehtii jo tulla elämäntapoja melkoinen määrä, mutta valitettavasti niitä varjostaa tapani elää.

Elämäntapani ovat varmaankin osin varallisuuteni ansiosta sisäsiistit. Tapani elää on täysin rahoista riippumatta aika neuroottista, pakkotoimista. Tietyt asiat nyt vain tehdään eikä meinata.

Elämäntapoihini kuuluu piittaamattomuus terveellisestä ruoasta, liikunnasta tai nautiskelemisesta. En sikaile, mutta en myöskään laske portaiden tai kalorien määrää tai laatua. Ei kalaa, ei.

Tapani elää on paljon sisäsiistimpi kirjanen. Yritän ja onnistunkin olemaan isommin muita häiritsemättä ja näin voin myös jatkaa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen enkä yritä muuttaa sellaisia asioita, jotka pistäisivät suuria joukkoja pakkomuutosten eteen. Voisikohan sen sanoa niin, että annan virran soljua. Usein ihan tarkoituksella.

Kun tässä elinpiirissämme eli biosfäärissä joitain asioita on, joiden ei annettaisi millään soljua, ne patoutuvat ja sitten pato murtuu. Brittein saarilla, Jyväskylässä, Ranskassa ja Amerikan Yhdysvalloissa.

Sama tietenkin koskee suuria virtoja ja pieniä puroja: jos niitä tiukasti tammetaan ne ennenpitkää lähettävät niihin patoutuneet vedet ja voimat ryminällä alas.

Siinä usein käy niin, että ne, jotka omassa elämässään ovat soljuneet  virtojen uomia kunnioittaen, hyvinkin selviävät tsunamista, mutta eivät ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen vallan kumoamisen.

Niin sitä sitten mietitään, kumpi elämänviisaus se olikaan oikeammin sanottu ja kiveen kirjoitettu:

Voi voitettuja

Voi voittajia

Mietitään sitä.

*

Aamun kuva (-aLii- 2015) ”Pietà” (Ulmin kaupunginmuseo)