Ohuimmat kirjat – The Thinnest Books

Jokunen aste plussalla (Celcius), lehti ei koivussa vielä ole ryhtynyt.

Kulunut vitsi on luettelo eri maiden ohuimmista kirjoista. Käsissäni on ollut myös kirja, joka kertoo esineistä, joita ei ole.

Päivitin eilen face-bookissa asioita, joita siellä ei välttämättä tarvitsisi mainita: Niitä, joita en voi muuttaa, mutta joiden muuttamista tulen vaatineeksi. Curriculum vitae´ksi sellaista voisi kutsua.

”Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni”. Tina (SN 2 tai 4) on ammattinimikkeenä myös pläkki. -Seppä, -selvä, -nappi.

Eilen osui eteen yksi asia, jonka vielä elämässäni kuin sattumankauppaa saatoin tehdä. Sain itse määrätä paikkani kotikunnan valtuuston istuntosalissa. Yleensähän ne paikat määritetään virkaikä-järjestyksessä: huonokuuloisimmat ja -näköiset, usein myös huonoimman näköiset eturivistä seuraaviksi. Eturivissä istuvat johtajat, ettei heidän tarvitse pitkien kokousten myötä nähdä joukkojaan. Riittää, että näkee direktoriaatin, koska se on valta. Ei tasavalta.

Missä tahansa tilaisuudessa jossa saan valita paikkani, menen takariviin, sceneltä katsoen vasempaan laitaan. Sieltä ei näy yksityiskohtia, mutta sieltä näkee kokonaisuuden. Hetki hetkeltä. Kuulee koko bändin.

Niin, se ”ohuin kirjani”, ”My Favorite Book – and Thinnest”.

Ainakaan se ei ole tämä blogi, koska tästä syntyisi printattuna yli 10 000 sivuinen katalogi. Kirjan sisältämistä tavotteista, joita kannattaisi tai voisi saattaa onnelliseen tai onnistuvaan loppuun tulisi sitten kai ehdokasjäsen ”Maailman ohuimmat kirjat”-sarjaan?

Mietinpä hiukan: Vapaus, veljeys, tasa-arvo? Solidaarisuus, intergratiivisuus, oikeudenmukaisuus? Rauha, väkivallattomuus, Telluksen elinkehän pelastaminen?

Olen joskus ajatellut etsiä aikaa koko listan läpilukemiseen. Siis tämän Arktisen puskurikapasiteetin tavaamiseen alusta nykyhetkeen. Olen aivan varma, että kukaan muu ei sitä ole aikonut, ei edes miettinyt.

Talossamme on kolme televisiovastaanotinta. Yksi olohuoneessa, toinen Jussanhuoneessa ja kolmas takkahuoneessa.

Joka kerta, kun avaan takkahuoneen ruudun eli laitan Zippolla & tuohella tulet tuottamaan pienhiukkasia kotikatuni ilmaan (ne tappavat Suomessa kuulema yli 200 ihmistä vuodessa), tiedän kykeneväni muistamaan asioita, joita olen tehnyt ja joista minun on lupa ottaa vastuu.

Yllättäen sinne tuleen on kätketty aika liuta asioita, joista minun on otettava vastuu, vaikka en niitä välittäisi niin kovin usein muistella.

Kait Eero Heinäluomallakin takka on, koska niin viisaasti päätti jättää tinanvalannan ensi uutena vuotena väliin.

Tuleen kirjoitettu – Written in the Blaze

Kuva (Hrvatska, 2007, -aLii-) osoittaa, että takarivistä tai korkealta näkee enemmän yksityiskohtien isommalti häiritsemättä. Kuva on saman ikäinen kuin Arktinen puskurikapasiteetti – aikakin vähentää tarkkanäköisyyttä ja riisuu visioita (näkyykö kello ja huomasitko sikarin)

2 kommenttia artikkeliin ”Ohuimmat kirjat – The Thinnest Books

    1. Kirjoittaja arvelee, että demarit ovat lyhyen kirjan arvoisia, minusta taas esim Lauri Ihalaisen tai Erkki Tuomiojan toiminta ansaitsisivat hyvinkin järeän kirjasarjan

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.