Korkki kiinni – Close the Gap Tightly

Plussan puolella, hillasato ei ole  menetty, mutta suomuuraimista tai lakoista en osaa sanoa.

Virvoitusjuomat  myydään edullisimmillaan 1.5 tai 2 litran pulloissa. Hapotettuina niistä nauttii vain, mikäli muistaa vääntää korkin tiukasti kiinni juomakertojen väleillä.

Ihmisen korkki pitäisi myös muistaa vääntää kiinni, jos haluaa, että hänessä painetta säilysi siihen asti, että tiukan paikan tullen happoja olisi. Ainakin niillä, joiden kuuluu toimia, ei vain istua Muppet-Shown´n aitiossa ja vinoilla jälkiviisaasti.

Olen riittävän hyvällä muistilla  ja paineella puhkunut oman elämäni kahdeksannelle vuosikymmenelle nähdäkseni, ettei nyt tässä suhteessa kaikki ole hyvin.

Meillä on ihmiskunnassa aivan liikaa sellaisia ”pepsi-maxi”-päättäjiä, joissa kyllä olisi sisältöä, mutta ei enää kykyä iskeä sen kanssa oleellisiin.

Olisi varmaan parempi, jos jokin keino olisi, jolla korkin voisi aina käytön jälkeen vääntää kiinni, koska mitään keinoa ei näytä olevan väljähtyneiden ja ponnettomien estämiseksi pääsemästä niihin pöytiin, joissa lyödään nuija pöytään ennenkuin lähdetään liikkeelle. Happoa ei sen lisäksi ole enää kerran avattu pulloon mahdollista lisätä.

Jos joku tuntee pistoksen tätä lukiessaan, opetelkoon vääntämään korkin kiinni. Käyttöjen välillä, ei silloin, kun on tekemisen aika.

Aamun kuvassa (ICE, 2014) Firenzessä on takatalvi – ei vain Lapissa

*

Back stagella tuli jo äkäinen reaktio ja pyydettiin selitystä.

Olen intohimoinen radion aamuhartauksien kuluttaja, mutta laitan korvani ja mieleni kiinni, jos puhuja alkaa puhua vertauksin: ”Kun minä tänään kävelin tänne, oli…niin on oikeassakin elämässä”. Se on aika vistoa. Mutta se tarttuu, tuo metafora-julistus. Tällä kertaa tarkoitan vaikkapa Timo Soinia (HS/Kuukausiliite 6/2017) tai Donald Trumpia: he ovat tässä mielessä toistensa vastakohtia.

Muitakin on. Ihan tässä kohdalla, Ounasvaaran kaakkoisrinteellä.