Basic Trust – Perusluottamus

Lenseä, kirkas aamu, jona lehti kertoo, että Suomen presidenttejä aina haudataan aikana, jona jokin maassa ja maailmassa on vahvasti murroksessa.

”Niin nytkin”, lehti jatkaa.

Ihmistaimelle syntyy ensimmäisenä yhteisöllisenä kykynä luottamus. Jos ei synny, syntyy epäluottamus. Tuollaisten ominaisuuksien kombo on aika valmiina kun taimi täyttää yhden vuoden.

Luottamus syntyy siitä, että kun kummi heittelee lasta ilmaan ristiäisissä, se lapsi oppii, että joka kerta hänet otetaan kiinni. Hän ei siis mäjähdä kipeästi lattialle. Jos mäjähtää, on loppuelämä aikamoista varmistelua ja pelkoa siitä, että joka kerran kun ”heleijaa, me lennetään” tulee pian helkkarin kipeä leikin loppu. Ikarostarussa asiaa pohditaan.

En tarkoita välttämättä Erik H Eriksonin oppia ihmisen sosiaalisesta kasvamisesta, mutta ei tuo intiaanitutkija tässä väärässäkään ollut. Mikä tiukemmin vastasyntynyt sidotaan komsioonsa hänen ensimmäisiksi kuukausikseen, sen parempi soturi ja metsästäjä hänestä tulee. Tai kotilieden uskollinen vartija.

Mikä tänä aamuna on saanut luottamukseni horjumaan?

Ehkä en kerro. Siksi en kerro, että aamun lehti kertoo.

Sen lisäksi lehti kertoo, että torstaisin Mauno Koivisto pelasi ystäviensä kanssa Kultarannassa lentopalloa. Hyvin tärkeänä tuolloinen tasavallan presidentti piti sitä, että tuossa tilaisuudessa tuona viikonpäivänä ei puhuttu politiikkaa.

Tänään tämä mies tai hänen maallinen majansa saatetaan Urho Kekkosen ja Risto Rytin väliin Hietaniemessä. Taivas arvattavasti Helsingissä itkee.

Kahdesta toivotuksesta (requiescat in pace, sit tibi terra levis) valitsen hänen muistolleen ensimmäisen. Jälkimmäinen osui Kekkosen perässähiihtäjien nilkkaan.

Aamun kuva (aLii, Järvenpää 8.5. 2008): ”Taulu” (Akseli Gallen-Kallela)