Pietarinkadun Oilers

Maanantai on kylmän, kirkkaan ja laboratorion värinen, tuoksuen valkosipulilta. Äitienpäivälounaalla valintani oli runsaalla kynsilaukalla kuorutettu SVK-terveys-annos.

Hammaslääkärini kohta eli 08:30 ei ehkä tykkää?

Pirkko Saisio, Portugalin Madeira, tuli HS:ssa ulos punavihreästä kuplastaan ja saanee siitä vielä tupenrapinoita kuulla.

Mietin, kuinka asiassa on vaikuttanut aikalais-suru eli Outi Nyytäjän (La Bretton) lähtö, R.I.P.

Napapiirillä Kaarina Murto ja Maija-Liisa Lauri  (requiescant in pace) ovat tätä punareunaisen pilven reunalta katseselmassa. Nuorta libertaalia maconilaisuutta, huoh, puhavihreän itukansan tilalle.

Arto Nyberg ehkä tietäisi näistä sanna-marineista ja liisa-ansaloista: onko tulevaisuus heidän vain menneisyyttänä ylistävän Pietarikadun.

Kun olen Saision ikäluokkaa, oivalsin ehkä enemmän kuin Koiton talon ja Kulttuuritalon menettänet ja Vanhan valtaajat  nykyisten ruuhkavuotisten joukossa. Rovaniemelläkin  purettiin kaksi linnoitusta, Työski ja Valsa.

Kuin pilkuksi iin päälle tai pisteeksi huutomerkin alle osui korviini Saku Tuomisen haastattelu YLE:n sarjassa ”Kuusi kuvaa elämästä”.

Erityisen polttavana iskostui aivoihini Tuomisen kuudes kuva. Sehän tuossa formaatissa on valokuva, jota ei ole vielä otettu, mutta pitäisi ottaa tähtäimenä se ”mikä vielä jäi tekemättä”.

Vastakkainasettelu ymmärtävän, äidillisen tai sisarellisen pehmeän Mme Europen ja testosteronin hajuisen teutooni-jätkän välillä on eri asia kuin popularisti-vihan ja liberaalin/libertaalin oikeudenmukaisuuden välinen  Le Pen – Macron – kisa.

Olen aavistelevani, että tämä hyvin perustavan laatuinen keskustelu on käynnistymässä ja voi olla, että Vilho Koskela, Antton Laurila, Unto Parvilahti ja Mauri Sariola myhäilevät haudoissaan, oikeissa tai virtuaalisissa, ainakin hetken.

Sen hetken, kun Valtteri Filppula jatkoajalla tekee yksin 3-2.

Sitten taas mennään takaisin, mutta ei ehkä niin pahatapaisesti kuin netti-vihan rikkoma eipäs-juupas-taisto viime vuosina on ollut.

Minun on viisainta nyt vain linkittää tämä ja jättää puolen valinta arvoisille vierailleni.

Itse komppaan Saisiota ja Tuomista, mutta pidän myös niistä, jotka ovat järkyttyneitä siitä, että yksi toisensa jälkeen jättää kuplat ja barrikaadit  ja pidättäytyy kuvittamasta tulevaisuutensa valokuvaa  –  tulevaisuuttaan, tulevaisuuttamme. Fredmanin epistola N:o 81.

http://areena.yle.fi/1-4062771#autoplay=true

*

Aamun kuvaviesti: ”Onko portti tulevaisuuteen ja menneisyyteen avautumassa vai sulkeutumassa?” (Hilkka Liikkanen, 2014: Firenzen rakeinen vedenpaisumus)