Blue Wagon – Sininen junanvaunu

Pakkasta on ja valoa, kumpaakin paljon. Pakkanen kiristyy yleensä silloin, kun aurinko nousee eli aamu-kolmelta.

Lapsuudessa matkustimme Helsingin Kulttuuritalolle jazz-konsertteihin junalla.

Koska rahaa 1950-luvulla ei sodan hävinneessä sotilasperheessä liiemmälti  ollut, oli matkustettava pummilla.

Ruskeiden keisarillisten ravintolavaunujen katolla oli tilaa, joten kolmetuntinen savunhajuinen matka suviyössä ei ollut mahdoton suorite.

Louis Armstrong, John Coltrane, Modern Jazz Quartett, Count Basey, Duke Ellington ja Eric Dolphy nautittiin livenä ja kotiinkin päästiin. Ylioppilaaksi asti.

Myöhemmin ruskeat keisarilliset vaunut korvattiin sinisillä, joilla oli lysti matkustaa Lappiin vaeltamaan erämaihin Tohkalan Antin kanssa.

Siitä syntyi Lapin hulluus joka vieläkään ei ole parantunut, vaikka lappilaiset ovatkin tosi hullluja. Erityisesti hulluja ovat hulluja hoitavat miehet, jotka pelkäävät hulluja. Siitä olen maksanut todella ison veron. Ja maksan. Euroopan Neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) on onneksi hereillä.

Nyt sveitsiläinen lastensairaalanomistaja Anne Berner on ongelmissa sinisten junanvaunujen kanssa. Miten niistä pääsisi irti.

Minä taas olen mielessäni hämilläni toisen sveitsiläisen, Wilhelm Gustloffin kanssa. Hänkin oli natsi niinkuin 1930-luvulla niin kovin moni muukin oli. Hänen mukaansa nimetty laiva upotettiin suomalaisten YYA-avulla tammikuussa  1945 ja liki 10 000 ihmistä vaipui odottamaan niitä, jotka tulivat perässä syksyllä 1994 samalla merellä.

Mare Nostrum Baltica**.

**Vanhana klassikkona en malta olla sanomatta, että latinan ´mare´ on neutri, joten p.o. Mare Nostrum Balticum (lähde: Espoon viisas)

Tällaisia mietin tänään siksi, että olen iltapäivällä edustamassa sosialidemokraattista saamelaisia ylenkatsovaa nais-kansanedustajaa Rovaniemen kaupungintalolla asioissa, joissa olen omastakin mielestäni riittävän kokenut.

Kyse on maanpuolustuksesta. Isäni kävi Maxim-konekiväärillä haavoitettuna Pajun kartanon taistelun tammikuussa 1919 ja vapautti Viron (Pohjoinen Liivinmaa) latvialaisista puna-armeijan joukoista.

Hän kävi rykmenttinsä kanssa heinäkuussa 1944 Nietjärven taistelua Laatokan pohjoisrannalla (”Thermopylai”) ja näin estettiin puna-armeijaa pääsemästä Ouluun. Hän ehti jopa kuolla ennenkuin minä ehdin kysyä häneltä, miltä se tuntui, kun Rovaniemen ja Lapin tärkeimmän johtajan, Kaarlo Hillilän, identtinen kaksoisveli liki kuoli hänen syliinsä Pohjoisessa Liivinmaassa 100v sitten.

Gëzuar, Viro.

Olen elämässäni  käynyt militaristisen kansa- ja oppikoulun, Reserviupseerikoulun (122) ja Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin (159). Lisäksi olen käynyt Arvojen Akatemian (VIII).

Niistäköhän se johtuu, että joka kerran kuullessani sanan itsenäisyys käännän katseeni Ranskaan, joka on pettänyt Suomen Tilsiteissä huomattavasti useammin kuin Venäjä tai Ruotsi. Suomi ei valtiona voi luottaa naapureittensa apuun, olipa naapuri idässä, etelässä tai lännessä. Pohjoisen naapuri, Norja, se vasta ovela onkin.

Aion tänään iltapäivällä puolustaa seminaarissa itsenäistä Suomea, en Berneriä, Kaarle XVI Kustaata, suomalaissyntyistä Putinia tai virolaista nais-pääministeriä. En aio kannattaa 64 hävittäjän hankkimista USA:sta tai Ruotsista.

Onnittelen ”hyvän päivän”-tutuksikin EU:ssa jo tullutta Macron-nimistä, poikaani (Ukko) 9 kuukautta nuorempaa ja lääketieteen professori-äitinsä ikäisen opettajansa kanssa naimisiin mennyttä Amiens-lähtöistä Anton Rönnholmin oloista presidentiksi pian tulossa olevaa neurologi-isän poikaa.

Menestys Le Pen – nimistä ihmistä vastaan toki on aina yhden onnittelun väärti asia.

Vapaus, tasa-arvo, veljeys.

Aamun kuva:

Liberté, Egalité, Fraternité