Clint Eastwood, The Mayor

Onko säästä kerrottava?

On kai, koska se on jäänne homo sapiensin perusasioista, maan viljelemisestä, paimennuksesta ja karhunpyynnistä.

Sää on vähän niinkuin kotieläin. Siitä on usein haittaa, mutta sitä on mukava rapsuttaa korvan takaa. ”Ilma on kuin morsian ja morsian ku perkele”, niinkuin sitä sanotaan. Tänäänkin säitä pitelee.

Euroopan unionissa on reilu 100 000 kuntaa. Miltei kaikissa niistä on pormestari. Kunnista puolet sijaitsee Ranskassa, jossa kuntavaalit pidetään joka kuudes vuosi. Koska maailmansodat ovat käyneet urhean Gallian yli, on kuudesta noista kunnista tullut asumattomia.

Mutta niissäkin pidetään vaalit ja niissäkin on pormestari.

Kun Yhdistyneet Kuningaskunnat pian ovat jättämässä Euroopan unionin, täytyy kait tilalle ottaa jotain. Yhdessä ”ottamisessa” olen ollut mukana pian 12 vuotta: Turkin asia on meidän.

No, Turkissa on 90 000 kuntaa ja jokaisessa on pormestari.

Clint Eastwood, hyvä, paha ja ruma, tuo Likainen Harry ja Hiljaisten siltojen (Madison Bridges) krematoroitu valokuvaaja, jonka Sten konepistoolin lippaasta eivät natseja tappavat kudit koskaan lopu (”Where the Eagles dare”), on ollut Ameriikan pormestari. Ameriikassa myös sheriffi (Gary Cooper, High Noon) valitaan kansan suoraan äänestämänä.

Mikäs näin vappuaattona saa pormestari-asian mielessäni liikkeelle Kirkonjyrhämällä (kotikorttelini nimi)?

No, juttelin eilen erään vanhan valtiomiehen kanssa näistä asioista. Hän muisteli aikaa, jolloin minulla oli pormestari-tauti. Se oli silloin, kun asuin kesälomat yhdessä Ranskan 35 000:sta kunnasta ja kohtasin usein sekä kirkkoherran että pormestarin aamuisin leipäpuodissa (boulangerie) ollessani noutamassa perheelleni lämpimiä croisanteja.

Vaihdoimme aina muutaman kokemuksen, hyvän huomenen lisäksi.

Koska Normandia on Ranskan Lappi, teimme niinkuin Lapissa tehdään. Kokemukset vaihdettiin katseella. Ei siinä turhia juteltu, eivain. Oltiin kuin Mäkelänkadun uimahallin saunassa pitää olla.

Toki sanottiin puolin ja toisin bonjour koskettaen kevyesti hatun lieriä. Ainakin sen jälkeen sanoin bonjour kun kerran mukana ollut ranskankielentaitoinen ystäväni totesi, ettei aamulla edes lappilaisen kannattaisi toivottaa pormestarille saati papille bonsoir vaan bonjour.

Minusta ne kuulostavat ihan samoilta. Aamu ja ilta. Sama lumisade, vappu tai joulu.

Ainakin, jos minä avaan suuni aamukahvilla ja/tai -puurolla eli croisantteja Lordin ”boulangeriesta” pian noutaeeani. Vartin kuluttua Erottajan Essolla:

Mrhmphrhhr

Sitähän sanotaan, että aamu on iltaa viisaampi. Vai meniköhän sekin toisin päin?

*

Vappuaaton kuva (-aLii, MMVII): Ranskan pormestari avec Mme tulossa boulangeriesta tai menossa bounlangerieen, St-Gatien-des-Bois, Normandia (F), bonjour!

https://en.wikipedia.org/wiki/Saint-Gatien-des-Bois