Kenen joukoissa seisot!

Kunnon pakkanen, lehti kannetaan aina vaan aiemmin ja aurinko nousee pilvettömälle taivaalle kauniin keskiaikaisen luuttumusiikin säestyksellä: Francesco Canova da Milanon luuttumusiikkia. (Paul O’Dette, 6-kielinen luuttu; Radio Yle1, suosikkiohjelmassani Yöklassinen).

Lehdessä (Poro-Alma eli Lapin Kansa) pääkirjoitus toteaa, että 4-tien Meri-Lappi – OYS – remontti aloitetaan pääministerin kotikunnasta, 20 km Oulun eteläpuolelta ja laivaväyliä syvennetään samassa suunnassa, ei Oulusta pohjoiseen, mutta sentään Länsi-Pohjasta etelään.

Heti tuon alapuolella päätoimittaja Antti Kokkonen (s. supersopuisasta Kempasta eli riitaisalta Kemijärveltä) toteaa, että myös kaikki erikoissairaanhoito keskitetään 600 000 asukkaan maakunnassa pääministerin äänenkalastusalueelle, 10 seuraavan vuoden suur-remontissa kituvaan OYS-sairaalaan, ei riitelevään Anna-Liisa Tiekso – maakuntaan.

Yhdellä käsitteellä: ei Lappi vaan Kymmenen virran maa.

Vappu on pitkän päivän matkalla yöhön tänä vuonna. Vappupuheet pidetään, kun kansa on aikapäiviä juonut itseään makkuriin ynnä krapulaan eikä enää maanantaina jaksa räntäsateeseen kuulemaan otsikon kysymystä KENEN JOUKOSSA SEISOT.

Viimeisten vuosikymmenten aikana tiedon jakaminen ja käyttäminen on siirtynyt pois arvoisten päätoimittajien hallusta. Se on nyt susannapäivärintojen, saska&laurasaarikoskien ja muun räyhämedian käsissä, mitä vähän vielä somen ja juorun tantereilta jää. Ja kyllä sitä jää.

Suomen, Pohjoismaiden, Euroopan ja globaalin tieto-vaikuttamisen todelliset rubenstillerit eivät enää ole New York Timesin, Le Monden, The Timesin, BBC:n tai Fox-kanavan palveluksessa tai ainakaan iso-median johtamiskerroksissa. Pravda ja Kansan Päivälehti ovat kitistyneet pers-lappusiksi ulkohuuseihin.

Somen ja yhdessä sitä herkkävaistoisesti peesaavan arvo-median valinnat ovat niitä, joiden seurauksia me tiedonsaajat & -kuluttajat saamme lusia Putinin, Xi Pijangin, Trumpin, Sverige Demokraternan, Halla-ahon ja Brexitin raunioilla.

Ilmiö ei ole uusi, se on ainakin 3800 vuotta vanha. Se, jolle valta tiedosta on hallitsevan luokan tieten ja sallimuksella kulloisenakin aikakautena hissuksiin luisunut, käyttää sitä myös niinkuin kiusaaja-tyttönen tai -poikanen (Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli) lähiön hiekkalaatikolla. Säännötkin ovat samat kun kunkin ajan some ja huhu käskevät päästää Barabbaan ja ristiinnaulita nöyryyden ja sovitteluhalun. Jos sellaista tässä homo sapiensin 70 000 vuotta vanhassa maailmassa todellisuudessa koskaan on ollutkaan.

Yksinkertaistan vähän: jos some- ja printti/e-media-toimijat jostain syystä päätyvät suosittamaan rivien välissä Trumpia, kyllä kansa sen Brexitin valitsee, Le Pen suussaan vielä vähän vanhalta valkosipulilta maistuen. Se on se Soinin jytky. Ei hänen ansionsa, mutta tuurinsa. Paras media-ammattilainen tietää sen. Kylve epäsopua ja -luottamusta, saat journalistipalkinnon. Eikä niitä päätoimittajille jaeta, pulizereita, vaan näille oman elämänsä hannukarpoille, veikkoennaloille, pekkaervasteille ja mirjapyyköille.

Olimmepa Rovaniemellä, Vantaalla, Kööpenhaminassa, Pariisissa, Pekingissä, Mumbaissa, Pjongjangissa tai Manilassa – jossa maa taas järisee.

Sama juttu Entebbessä.

Kuules pikku karhukainen

tarina tää synkänlainen

Kertoi ensin mutsi mulle

reprisoin sen tässä sulle

Kuinka ajoi jäihin Titanikki

Meni koko paatti rikki

Hukkui miehet, lapset, naiset

Tosi syy ol

Karhukaiset

 

Missä hurme huppeloi

missä tuhkaa sataa

Siellä lysti laulu soi

Karhukaiset mataa

 

Tässä sulle ensi alkeet

Kuinka puhkuu maailman palkeet

Poika/tyttö tämä mielees paina

KARHUKAISET JYLLÄÄ AINA

*

artikkelikuva (-aLii- 2012): Vallan vahtikoira I Maailmansodan rakentajana (Itävalta, Frans Fernindadin Artstetten-linna)