Kommunismin ytimissä – in the heart of Lenin

Pakkasta pitelee kymmenen graadin verran, revontulia taas yöllä.

Herättyäni ja käytettäni talossa vierailevan koiran pissimässä ja kakkimassa naapureiden pihanpieliin, luen ensimmäiseksi kirjoituksen valtakuntamme päälehdestä (Päivälehti, nyk. Helsingin Sanomat):

Osa 1: Antti kuolee, mitä tapahtuu

Olen 1967 alkaen ollut 28 kertaa erilaisissa vaaleissa, joissa minua on voinut äänestää asemiin, joissa itse olen katsonut olevani tarpeellinen.

Niiden vaalien myötä olen porvariskodin pentuna monesti joutunut miettimään suhdettani kommunismiin, joka on useaan otteeseen halunnut tappaa isäni, äitini ja heidän aatteensa – vice versa.

Tänään päättyneen taiston yhteydessä palasin alkuun:

Mistä kommunismi syntyi ja miten se edelleen Lapissa ja Suomessa elää, SKP, Suomen Kommunistinen Puolue, Sirpin ja Vasaran Tie”.

Kommunisti sen vaaliteltalla kysyessäni kertoi, miten Sturenkadun Kulttuuritalon raunioille jäi kuitenkin vielä tuo aate ja sitä ajava puolue.

Ajatukseni palasivat historiaan, neljän vuosituhannen taakse. Historiahan on tiede, joka perustuu kirjoitettuun.

Esihistoria perustuu tulkittuun.

Maailmamme on muuttunut näinä viimeisinä aikoina. Lahjonta ja koruptio kukoistavat. Lapset eivät enää tottele vanhempiaan. Kaikki haluavat kirjoittaa kirjan. Lähestymme mitä ilmeisimmin maailmanloppua”.

Siinä se on, vanhin kirjoitus koskaan. Historian lähde. (v 3800 aD, eaa, Assyria eli Aleppo).

Ihmiskallo, hampaita, kurkkua ja korvia lukuunottamatta, jotka vaativat omat erikoislääkärinsä, oli hänen mielestään yksinkertaisin opittava ja siksi hän oli valinnut sen

Siinä se on, lääkäriksi opiskelevan Antin vahvin ajuri ja sen takaaja, että vielä 70-vuotiaana, Mikael Agricolan päivän aamunsarasteessa, näitä mietteitäni kirjoittelen muistiin.

Durrës Bay odottaa, mutta sitä ennen vielä jokunen aamu, ääni, miete ja varhainen hetki, joina olen yksin mietteideni kanssa.

Agricolan kunniaksi Suomessa tänään vedetään siniristiliput salkoon, oman kielen puolesta ja edestä.

Sen  kunniaksi Gëzuar!

Kuva (Antti Liikkanen):  Luola, josta maailman  vanhimpia kirjoituksia etsittiin – ja löydettiin