Crisis Management – Miten kriisissä ollaan

Liki seitsemän miinusta, jäinen ”crusted snow” katu rapisee kuuluvasti lehdenjakajan autonrenkaiden alla ja aamukone Vantaalle lähtee 10 minuuttia myöhässä.

Aamutihruisilla silmilläni luin allakkaa väärin. Tänään ei ole Romanian vaan Romanien kansallispäivä (k.p.). Lujasti Gëzuar, Marko Putkosesta alkaen ja Tuovi mukaanluettuna. Muistan, kun kerran Rovaniemen kaupunginvaltuustossa oli ihminen ammattinimikkeellä ”Työmies”. Nyt ”Pätkä” on kuollut, Sit tibi terra levis, Flink

Vuosia, vuosia sitten, ennen tsunamia ja Estoniaa, sovittiin isolla joukolla median kanssa, että kriisissä olevaa ihmistä ei tunnistettavasti tulisi haastatella muutamaan päivään.

Nyt näin ei sovita.

Kriisi voi käsittää ihmisen tai yhteisön elämästä pienen pikkuruisen hetken, mutta se paljastaa asioita, joiden kanssa on elettävä kriisin laannuttua oman ainokaisen elämän loppuaika (PTSD)

Siksi ne asiat, joita näytämme tai näemme kun suomut äkkiä tippuvat, saisivat mieluusti olla omia, aika intiimejä asioitamme.

Mutta kun eivät saa.

Kriisissä hyvästä saalistajasta, saaliinsa taiten suojaajasta, lapsen synnyttäjästä ja hedelmöittäjästä sekä tietoviisaasta kansanvanhimmasta (”vanhurskas”) tulee tappava, super-itara, raiskaava ja valehteleva olento.

Minuutiksi, vartiksi, tunniksi, päiväksi tai kunnes tilanne rauhoittuu ja ”palataan päiväjärjestykseen”.

Itse asiassa kriisi tarkoittaa jonkin salamannopean muutoksen rauhoittumista hetkeksi ennen lopullista tapauksen sulkeutumista. Tyyntä myrskyn silmässä.

Before the case is closed.

Olisi aika arvokasta, jos juuri sillä hetkellä, kun on vielä viimeinen mahdollisuus yrittää pelastaa tai pelastautua, yhdestoista hetki, sen saisi tehdä ilman kameroita, mikrofoneja, fb:a, twitteria.

Lähellä vain 112 (USA 911), CMCFinland ja Martti Ahtisaari.

Kuva (Antti Liikkanen): Bridge over troubled water

PTSD, post traumatic stress disorder (F43.1): kriisin jälkeinen  ihmisaivojen biologisvoittoinen häiriö- ja sulkutila, joka väärin kohdattuna jää loppuelämän taakaksi ja pahimmoillaan on kohtalokas ja lopullinen (pohjaanpalamisesta tulee loppuunpalaminen)